Älyhammasharja - älyttömyyden huippu, toistaiseksi

Hesari uutisoi älyhammasharjasta näin:

Barcelonan mobiilimessuilla on esitelty reilun 200 euron hintainen älyhammasharja, joka yhdistetään Bluetooth-tekniikalla älypuhelimeen. Joka harjauksesta tallennetaan tekniset tiedot ja erityisen onnistuneet puhdistussuoritukset voi jakaa sosiaalisessa mediassa tai lähettää hammaslääkärille.

Tulikohan sanottua turhan rumasti otsikossa? Onhan älyhammasharjasta hyötyä. Sen avulla voi erotella tosiystävät ystävyyttä teeskentelevistä. Tosiystävä on sellainen ystävä, joka jaksaa päivästä päivään seurata ystäviensä hampaidenhoidon tuloksia. Älyhammasharjasta on hyötyä myös työpaikalla. Kun pomo näkee, että työntekijä on hampaita harjaamassa, hän osaa odottaa tätä työpaikalle koht'puoleen. Työtoverit seuraavat harjausdataa. Jos harjaus jää kovin heikoille, tyyppiä kannattaa vältellä sinä päivänä. Henkensä nimittäin löyhkää liikaa.

Älyhammasharja luo koteihin sopua. Vanhemnpien ikuinen "oletko pessyt hampaasi" -nalkutus jää historiaan. Lasten omatunto säilyy puhtaana, koska harja ei anna mahdollisuutta valehteluun.

Odotan jo innolla seuraavaa älytöntä älykeksintöä - älyvessanpyttyä. Tämän vempeleen tuottamalla tiedolla on sen verran suuri merkitys, että kansallinen kakkaamisrekisteri pitää perustaa heti alkuun. Kunkin kansalaisen vuosisaldo julkaistaan sitten verotietojen ohessa.

Hesari peittoaa kielitaidossa kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset

... tai ainakin monet heistä. Hesari kirjoittaa näin:


Bra­si­lia­lai­sil­la tuot­ta­jil­la voi ol­la vai­keuk­sia saa­da kah­vis­ta kus­tan­nuk­set peit­toa­vaa hin­taa.

Siitä vaan pöllyä kustannuksille. Mätkitään oikein olan takaa. Hesaria on kiittäminen sisällön paranemisesta viime aikoina. Mutta kielitaidon kapeudesta ja aiheen ymmärtämättömyydestä johtuvat virheet jatkuvat runsaina. Toivottavasti Hesari onnistuu peittoamaan omat kustannuksensa muulla kuin hinnalla. Sen nostamiseen ei ole juuri varaa.

Jänöjussin pujottelu

Pupulainenkin on innostunut alppilajeista. Loistavaa pupu! Tällä laskulla voitto irtoaa!

Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä

Kuva: Karisto

Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä, Karisto 2009.

Kirsti Ellilä on lastenkirjailija, mutta on kirjoittanut myös muutaman aikuisille suunnatun teoksen. Pappia kyydissä ei ole aivan uusi, vaan sen jälkeen Ellilältä on ilmestynyt parikin aikuisille suunnattua kirjaa.

Pappia kyydissä -kirjan esittely on kustantajan sivulla, joten en ala sitä tässä toistamaan tai uudelleen luomaan.

Kirja nimetään esitelytekstissä huumoriksi ja sitähän se on. Niin haluava voi nähdä sen myös asiatekstinä, sen verran vahvasti läpi tunkee pohdinta naisen asemasta perheessä ja toisena aihepiirinä roolit ja erityisesti sukupuoliroolit uskonnollisessa yhteisössä.

Kirja on mukava lukea, lukea tarvitsematta stressata itseään ja nauttien sen tapahtumien virrasta. Ellilä on välttänyt viisaasti ylilyönnit ja huumoriteosten kliseet. Humoristisen ilmaisun skaala on aika suppea. Se sopii tälle teokselle ertiyisen hyvin, koska siinä on mukana vahva asiasisältö. Kerronta etenee ajassa lineaarisesti. Tapahtumat kuvataan kevyesti niitä liiallisesti dramatisoimatta sitä mukaa kuin ne tulevat päähenkilön eteen. Takaumat, ennakoinnit, salaisuudet, metaforat, hullunkuriset kielikuvat ja muu moderni kama puuttuu täysin.

Ellilä julkaisi viime vuonna vakavahenkisen teoksen "Kaivatut". Pappia kyydissä ja Kaivatut -kirjojen välissä kirjailija on näköjään lukenut Riikka Pulkkisen ja samanhenkisten teokset ja omaksunut niiden tyylin ja rakenteen. Asiasta voi olla montaa mieltä. Minua Pappia kyydissä miellytti tässä suhteessa enemmän.

Syntimittari - nyt korvavalokin kalpenee

Aamun Hesarissa oli hämmästyttävä uutinen. On kehitetty laite, jolla ihmisen syntisyys voidaan mitata prosentin tarkkuudella. Sormesta otetaan veritippa ja se analysoidaan. Mittari ilmoittaa, kuinka syntinen ihminen on.

Vehkeellä on epäilemättä käyttöä uskonnollisissa yhteisöissä. Suklaanpopsijat ja salakiroilijat voidaan vihdoin paljastaa ja ottaa seurakunnan eteen häpeämään. Ennustan, että pornonkatsojia ja lapsenraiskaajia vehje ei paljasta.

Hesarin artikkeli ei kerro, mikä on keksinnön luotettavuus. Entä jos tulee väärä positiivinen? Uskovainen saa tuskailla yökaudet polvirukouksessa ja tunnustaa seurakunnalle itse keksimiään syntejä, mutta mikään ei auta. Kainin merkki on ja pysyy.

Tuotekehitystä tarvitaan. Mittarin pitää pystyä näyttämään, kuinka suuri osa ihmisen synnistä on perisyntiä ja mikä osa on itse hankittua. Verinäytteen tarve on suuri rajoite. Miten nyt otat huomaamatta verta naapurista tai työtoverista? Toisten synnit ovat toki kiinnostavampia kuin omat.

Kirsti Ellilä: Kaivatut

Kirsti Ellilä: Kaivatut, Karisto 2013

Kuvalähde: Karisto

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kirjan päähenkilö on Saara. Hänen tyttärensä Naru on kuollut. Saaran on vaikea, liki mahdoton päästä tämän asian yli, elämässään eteenpäin. Hän on sairastunut, joutunut leikkaukseen ja on nyt toipilaana. Hänellä on aikaa käsitellä suruaan, miettiä omaa elämäänsä, keskittyä arjen pieniin tapahtumiin.

Ellilä kuvaa Saaran elämää mainiosti. Suru tulee vahvasti esiin, kaipaus ja oman elämän turhuus. Kirjan tapahtumat etenevät hitaasti. Kävelyt, ystävien tapaamiset, keskustelut terapeutin kanssa. Silti se pitää otteessaan. Erittäin hyvin toteutettu kirjailijalta.

Nykyisin kirjailijan - ainkin nuoren naiskirjailijan - on kirjoitettava kirja tietyllä tavalla. Pitää olla useita näkökulmahenkilöitä, joiden välillä pompitaan. Parempi, jos poukitaan vielä ajassa edes takaisin. On salaisuus tai useita, joita lukija saa arvailla. Teksti rikastetaan mielettömillä kielikuvilla. Ja kirjalla pitää olla yksisanainen nimi.

Onneksi Ellilä ei seuraa kaikkia noita ajan vaatimuksia. Kieli on sujuvaa, kaunista ja helposti luettavaa. Aika menee pääosin lienaarisesti, helpotus lukijalle. Toisia näkökulmahenkilöitä ovat Meri, hänen isänsä Henrik ja äitinsä Aava. Meri aikoo mennä luostariin. Vanhemmat vastustavat tätä. Sivujuoni junnaa tämän asian ympärillä etenemättä minnekään. Merin perheellä ei ole mitään yhteyttä Saaraan ennenkuin aivan lopussa. Koko sivujuonen voisi jättää aivan hyvin pois.

Kirjan lopussa on niin paljon sopivia yhteensattumia, että lukija on hämmästyksissään. On seinänaapuri Gilbert, joka on menettänyt yhteyden perheeseensä. On pakolaistyttö Tristitia, johon Saara törmää sattumalta. Tristitialla on paha isäpuoli. Saara menettää yhteyden Tristitiaan. Kun hän tapaa Tristitian uudelleen, tämä hyppää jokeen. Saara hyppää häntä pelastamaan. Molemmat joutuvat sairaalaan. Ja kas, nyt kaikki selviää. Tristitia onkin Gilbertin tytär.  Aava on samaan aikaan sairaalassa. Henrik ja Meri ovat häntä katsomassa. Meri on ollut Narun ystävä nuorena Saaran tätä tietämättä. Aava on aiheuttanut Narun kuoleman. Sen saamme tietää vasta nyt, aiemmin tuo henkilö on ollut anonyymi. Saara on lähettänyt hänelle ilkeitä kirjeitä. Saara katuu. Käy ilmi, että Aava ei ole lukenut kirjeitä. Meri tuo ne takaisin.

Virtuaalivaluutta Litecoin

Bitcoin-valuutta, tai pitäisi kai sanoa "valuutta", on saanut paljon huomiota viime aikoina. Vähemmälle on jäänyt, että se ei ole suinkaan yksin, vaan on muutamia muitakin virtuaalivaluuttoja. Niiden volyymi on tosin huomattavasti pienempi. Bitcoin tuskin häviää millään muulla keinolla kuin valtioiden pakkotoimilla. Mielenkiintoista on, ovatko sen kilpailijat lyhytaikaisia 'me too' -ratkaisuja, vai jäävätkö nekin elämään.

Suurin Bitcoinin kilpailija on Litecoin. Sen toimintaperiaate on hyvin samanlainen kuin Bitcoinin. Vain muutamia perusjuttuja on asetettu eri asentoon.

Bitcoinin arvo hyppäsi viime syksynä pienessä ajassa moninkertaiseksi ja tasaantui sitten korkealle tasolle. Litecoin seurasi samaa kehitystä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Merkittävää on, että myös Litecoin on säilyttänyt arvonsa dollariin ja myös bitcoinin suhteen. Sen vaihtovolyymi on laskenut jonkin verran syksystä mutta ei mitenkään romahtanut.

Litecoinin kotisivu on täällä.
Sen kehitysta kuvaavaa grafiikkaa on täällä.
Englanninkielinen Wikipedia-sivu on täällä.