Vihdoin viimein saatiin kunnon panodekkari

Hesari julkaisi eilen artikkelin ja arvostelun Nina Hurmasta ja hänen kirjastaan. Teos Yön­pu­nai­nen höy­hen sijoittuu 1920-luvulle.  Artikkelin mukaan 1920-luvulla ei seksistä paljon ymmärretty.

"Esikoiskirjailija tinkii historiasta vain kuvatessaan estotonta seksiä."
"Kir­jan haus­kuus on­kin sii­nä, et­tä sii­nä yh­dis­ty­vät his­to­rial­li­nen Hel­sin­ki ja suo­mi­fil­mi­mäi­nen dek­ka­ri tren­dik­kää­seen, ujos­te­le­mat­to­maan sek­siin."
"Au­tent­ti­suus ja rea­lis­mi saa­vat väis­tyä ro­man­tii­kan tiel­tä vain sil­loin, kun Rou­ge heit­täy­tyy ro­mant­tis­ten tun­tei­den ja viet­tien­sä vie­tä­väk­si."

Olisikohan se ihan näin? Mutta kai toimittaja sen tietää: kun ei osattu eikä ymmärretty, niin ei.

Rientäkäämme kaikki kirjaa ostamaan ja lukemaan tuon trendikkään – ei-1920-lukulaisen – panokohtauksen vuoksi. Dekkarikokemuksen vuoksi ei taida kannattaa. Arvostelija sanoo näin: "JUO­NEN ra­ken­ta­mi­nen ei ai­na­kaan vie­lä lu­keu­du Ni­na Hur­man vah­vuuk­siin, mi­kä on pa­han­sort­ti­nen puu­te ri­kos­ro­maa­nil­le. Vä­hän juos­taan ka­tu­ja, ja sit­ten tro­ka­ri­ku­nin­kaan mur­haa­ja jo löy­tyy­kin, en­nen kuin ke­nen­kään puo­les­ta on edes eh­ti­nyt ol­la hir­veäs­ti huo­lis­saan".