Heikki Reivilä: Minän painoTeos, 2010
Yritin lukeä Reivilän kirjaa. Aika pian huomasin, että se ei ole minulle. Hyväntahtoinen mielenpuoliskoni sanoi, että tässä on kuvattu lennokkaalla kielenkäytöllä oleellisia asioita ihmisen elämästä. Pahantahtoinen mieenpuoliskoni sanoi, että kirja(nen) on postmodernistisen yritelmän kansanomaistettua potaskaa.
Yritin kirjoittaa kirjasta jonkinlaista arviointi. Siinä puuhassa huomasin, että kaikki, mitä haluan sanoa, on sanottu jo täällä. Sanottu monin verroin paremmin kuin, mihin minä pystyisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti