Toisten maineella ratsastaminen näyttää olevan lisääntymään päin, ainakin kirjallisuudessa. Herra Knausgårdin kirjasarja on kerännyt paljon mainetta eikä varmaan ilman ansiota. Silmiini ei ole sattunut, että kukaan olisi hämmästellyt Taisteluni-nimeä. Pannaan suu ja muisti umpeen siitä, että Aatu-setä värkkäsi saman nimisen klassikon. Paljonko kirjan nimi on edesauttanut sen myyntiä? Hys, hys, tästä ei saa puhua.
Anja Snellman on rimpaissut kirjan nimeltä Pääoma. Onkin jo korkea aika, sillä seuraava sukupolvi ei tiedä Kalle-sedästä saati hänen kirjastaan yhtään mitään.
Mikä vahinko, että Mao-setä antoi julkaista mietelauseensa nimellä Puhemies Mao Tse Tungin ajatuksia. Miten sellaisen nimen voi antaa kirjalleen? Ei ainakaan nyt, kun kirjan nimen on pakko olla yksisanainen. Mutta kaipa muoti taas muuttuu.
Vladimir-setä julkaisi paljon, mutta mikään yksittäinen teos ei ole saavuttanut riittävää tunnettuutta. Vahinko. Onneksi hän hortoili Suomessa, joten hänet voi sijoittaa henkilöksi kirjaansa. Myynti +20%.
Kuinka moni olisi katsonut Yleisradion Mannerheim-elokuvan, jos sen nimi olisi ollut Virtanen. Mannerheimin kanssa leffalla on yhtä paljon tekemistä kuin kellä tahansa Virtasella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti