Otava luonnehtii teosta näin:
Alttarille jätetty morsian, sairauslomalle masennettu valtioneuvos, tylyn lääkärinlausunnon tai kuntokartoitusraportin masentamia kansalaisia. Nöyryytettyjä, lannistettuja sieluja, huolia ja häpeää.
Aineettomaan pahantekoon syyllistynyt Hermann Ångström liitelee aamuyön pimeydessä ja langettaa ihmisten ylle sarjan sosiaalisia häpeitä ja hahmotonta murhetta. Hänen iskujensa kohteita ja tekotapoja on mahdoton ennakoida, ja vain poikkeuksellisesti hän havittelee rahallista hyötyä. Kuka Ångström on, ja mitä hän kostaa?
Tapauksen saa hoidettavakseen elämää nähnyt komisario Vehmas, jonka mielestä ihmiset sairastavat tulevaisuutta ja poliisin työ on kansanrunoutta.
Ylivoimaisesta Ångströmistä ei rikoksiin kyllästynyt Vehmaskaan saa otetta ennen kuin sattuma puuttuu peliin.
Tammisen kirja on erilainen rikosromaani. Roisto ei murhaa ketään, ei tee fyysistä väkivaltaa, vaan rampauttaa uhrinsa henkisesti. Häntä jahtaava poliisi on itsekin uhri. Hän on vahvassa masennuksen kierteessä. Suuri osa tekstistä onkin päähenkilön oman sieluntilan, menneisyyden ja nykyisyyden pohdintaa. Kirjan loppu on yllättävä. Päähenkilö saavuttaa seesteisen mielentilan. Mutta miten käy rikollisen?Tamminen on tarkka havainnoija. Hän oivaltaa ympröivän maailman ja elämän pikku tapahtumia ja osaa tnähdä niiden merkityksen osana. kokonaisuutta. AJoittain hän tekee mainioita filsofisia tulkintoja.
Tammisen kerronta on leppoisaa. Se ei stressaa, vaikka puhutaankin vakavasti vakavista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti