Machado de Assis: Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat, Karisto 1991. Alkuperäräisteos on vuodelta 1880.
De Assis oli aikanaan Brasiliassa kuuluisa kirjailija, kriitikko ja auktoriteetti. Siitä ajasta on kulunut paljon. Muutenkin Brasilia on maa ja yhteiskunta, jonka suomalainen tuntee huonosti. Kirjassa on paljon viittauksia asioihin, joita ei tune. Aika on myös tehnyt tehtäväänsä; nykyisin ei kerta kaikkiaan kirjoiteta näin. Osittain se, siis tuo vanhanaikaisuuden puuttuminen, on suuri vahinko. Ei pelkästään se vanhanaikainen joka Assisin kirjassa on, vaan erityisesti se uudenaikainen, mitä kirjassa ei ole.
Kirja kuvaa päähenkilön elämän lapsuudesta kuolemaan. Kertojana on - kuten nimikin antaa ymmärtää - päähenkilö kuolemansa jälkeen. Muusta kuoleman jälkeisestä olosta ei annet tietoa. Bras Cubas on yläluokkainen vähävoimainen vätys, jolta jää kaikki kesken politiikassa, liiketoiminnassa ja rakkaudessa. Liioin hän ei ajattele suuria itsestään. Elämä loppuu ennenaikaisesti ja kovin helposti.
Kirjasta on vaikea saada otetta, mikä se on. Selvästi huumori on mukana kaikessa. Kaikki, mitä ihminen - tai ainakin päähenkilö - tekee, on jotenkin hullunkurista. Tekstissä on paljon pikku kielenkäänteitä. Usein ne toimivat. Kokonaisuudesta saa vaikutelman, että kirjailijalla ei ole ollut erityistä suunnitelmaa. Hän on kirjoittanut, mitä milloinkin on mieleen juolahtanut. Luvut ovat lyhyitä. Onko hän kirjoittanut vain vähän päivässä ja alkanut joka päivä uuden luvun. Ei mikään huono ajatus.
De Assisin teos ei ole yhteiskunnallinen julistus, ei filosofinen mestariteos, ei naurulaari, mutta se jätti lukijan hyvälle mielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti