Väskin saari: Hyvää, huonoa ja haisevaa

Väskin saari on Naantalissa. Sinne mennään laivalla, joka lähtee aivan Muumimaailman sillan vierestä. Väski on tarkoitettu kouluikäisten, ehkä enemmänkin alempiluokkalaisten sekä heidän vanhempiensa iloksi ja virkistykseksi. Pienemmille lapsille siellä on luonnon lisäksi vain eläinpiha.

Kouluikäisten viihdykkeet ovat erilaiset puurakennelmat, ongelmanratkaisut ja kiipeily ym. -radat. Rastit ja tehtävät kiinnostavat sopivan ikäistä. Eläinpiha on kiva. Paikalla on pari kuttua, kanoja, koiria, kissoja ja kaneja. Yksinkertaista ruokaa voi ostaa tauon kunniaksi. Rasteja on polun varrella ainakin aikuisen mielestä riittävästi. Jos sattuu kaunis ilma, aktiviteettihaluton voi keskittyä luonnon katseluun. Se on kaunista, eikä sitä ole tuhottu rumalla rakentamisella.

Kaikkea leimaa paikalleen jämähtäneisyys ja alkava rappio. Tämä on ollut tässä kauan, mikään ei ole muuttunut eikä mitään ole kehitetty. Uutuuksia ei ole. Kerran käyneellä ei ole syytä tulla takaisin. Puurakenteet ovat vahvasti lahoamisvaiheessa. Pian on edessä remontti tai paikan sulkeminen.

Laiva vie Väskiin ja takaisin nonstop-periaatteella 45 minuutin kiertoajalla. Eivätköhän siinä vanhemmat kypsy, kun odottelevat laivaa maksimissaan puolitoista tuntia sinne tänne ryntäilevien lasten kanssa. Laitureilla ei ole kaiteita. Laivankaan kaiteet eivät parivuotiasta pidättele.

Vessojen virkaa hoitavat Väskissä ankeat paskahuusit. Laivarannan huusissa kusenhaju oli infernaalisuudessaan jotain ennen kokematonta. Muualla pesupaikan korvasivat käsidesit. Rannassa ei ollut sitäkään.