sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Raw-kuva ja jpg-kuva

Kameran kuvankäsittelyohjelma on tehty, jotta sillä kuvattaisiin hymyileviä ihmisiä aurinkoisella hiekkarannalla. Hyvissä olosuhteissa sen tuottama kuva on harrastelijalle riittävä. Kamera saattaa erehtyä sille oudoissa olosuhteissa pahan kerran. Yksi hankala paikka on lumi. Maa on valkoinen, taivas harmaa. Sitä ei kamera käsitä. Ongelma ratkeaa parhaiten tallettamalla kuva kamerassa raw-muotoon ja korjaamalla se tietokoneessa.

Tässä kuvassa on talvinen maisema kuvattuna Canon Powershot S120 -kameralla pilvisenä iltapäivänä.



Autamaatti arvaa pahan kerran väärin ja vetää koko kuvan siniseksi. Valkotasapaino olisi pitänyt kertoa sille etukäteen. Useimmissa kuvaustilanteissa sellainen söhlääminen ei ole mahdollista.

Alla on sama kuva korjattuna Gimp'illä korjaamalla valkotasapaino.


Parannusta syntyy, mutta kuva on edelleen sininen.

Tässä on tehty sama korjaus Windowsin Valokuvat-ohjelmalla.


Lopputulos on ehkä vähäsen parempi mutta ei hyvä.

Viimeisenä kuva, joka on talletettu kamerassa raw-muodossa ja  valkotasapaino korjattu Canonin Digital Photo Professional -ohjelmalla.



Raw-kuva antaa ylivoimaisesti paremman mahdollisuuden korjauksiin kuin jpg-kuva. Sen tekee ilmeiseksi jo tiedostokoko. Raw-tiedosto 13 MB, jpg-tiedosto 3 MB.

Canonin ohjelma on ilmainen. Kameran tuotenumero on annettava. Kameran pitää osata tallettaa raw-tiedosto. Kannattaa tallettaa sekä raw- että jpg-tiedosto, jos kamera sen mahdollistaa. Muistikortilla pitää olla riittävästi tilaa kohtalaiselle määrälle kuvia.

Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Juha Haataja19. tammikuuta 2015 klo 18.02

    Pidän eniten ensimmäisestä, alkuperäisestä kuvasta, taidan olla sinisen ystävä. Hyvin kyllä demonstroit RAW-kuvien mahdollisuuksia, valkotasapainon ja värilämpötilan säätö on juuri sitä mitä on hankala jpeg-kuville tehdä. Se mistä pitää on taas makuasia.

    Toisaalta eivät kaikki ammattikuvaajatkaan toimi RAW-kuvien pohjalta, esimerkkinä monet urheilukuvaajat joille tärkeintä on nopeus jolla kuvat saadaan julkaistuksi, ei niiden hienosäätö.

    Itselläni RAW on jäänyt pois koska olen liian laiska, ja toisaalta otan liian paljon kuvia jotta ehtisin RAW-kuvien kanssa touhuamaan. Lisäksi olen käyttänyt kameroita jotka tuottavat riittävän hyvän jpeg-tiedoston omia tarkoituksiani varten. Joskus kyllä RAW-työnkulkua kokeilin, ja sain aikaan melkein yhtä hyviä kuvia kuin kameran jpegit.

    Kolmella tähänastisella digikamerallani (Canon Digital Ixus 400 sekä Panasonic LX3, LX5 ja LX100) olen ottanut yli 400 000 valokuvaa, enkä noita olisi jaksanut RAW-muodossa käsitellä. Säästöä tulee myös levytilan ja konetehon tarpeessa, sillä 7 ½ vuotta vanha tietokoneeni ei jaksa nykyisiä isoja RAW-kuvatiedostoja vääntää, mutta jpeg-tiedostot kyllä hoituvat.

    VastaaPoista
  2. Alpo Tiilikka19. tammikuuta 2015 klo 20.11

    Saihan kirja on hyvin tehty. Raw-maailma tuntui sen valossa uudelta, erilaiselta ja houkuttavalta. Lopulta raw-kuvaa tuunataan kokolailla samoilla välineillä kuin jpg-kuvaa. Lukiessa mieleen tuli ajat, jolloin mv-kuvia tehtiin filmiä ja paperia liemissä uittamalla.

    Luulen että minultakin jää raw-kuvien käsittely vähiin. Useimmiten kameran tarjoama jpg on hyvä, ainakin kirkkautta ja kontrastia säätämällä. Raw-kuvien tallettamisen ajattelin jättää päälle jpg:n ohessa. Niitä mahtuu kameraan toista tuhatta. Jos muuten hyvä kuvan valotus tai värit ovat metsässä, voin yrittää onkia parempaa raw-kuvasta.

    Jos jpg-kuvan värit ovat pielessä, korjaaminen on (minulle) epätoivoista. Epäonnistuneesta värikuvasta saa yleensä kelvollisen mustavalkokuvan.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)