Tätä teosta olinkin jo odotellut, jotta että mitä seuraa huitaisunomaisen Säde-kirjan jälkeen. Parempaa tuli. Mantelimaa on ehjä teos, sen juoni on jokseenkin looginen ja henkilöistä suurin osa uskottavia, loput pantakoon joulun ihmeiden piikkiin.
Säteessä oli valtava määrä kirjoitusvirheitä, sellaisia jotka alkeellisinkin oikolukuohjelma olisi havainnut kustannustoimittajasta nyt puhumattakaan. Mantelimaasta en löytänyt kuin kaksi kirjoitusvirhettä, nekin vähän vaikeasti havaittavia.
Kirjan takakannen teksti on luettavissa täällä.En siis käy sitä toistamaan.
Teoksen juoni lähtee kulkemaan reippaasti. Supisen loistava esikoinen tulee mieleen. Sadannen sivun vaiheilla alkaa puuduttaa, kun homma etenee niin verkkaisesti. Tylsistymisen tasolle se ei missään nimessä vajoa. Kirjailijalla on toki oikeus omaan vauhtiinsa. Mantelimaan juonen kehittely on kaksijakoinen. Suuri osa etenemisestä on takaumia, jotka selittävät henkilöiden ja heidän suhteidensa taustoja.
Loppupuolella tapahtumat saavat vauhtia. Lukijalle ladataan odotuksia railakkaasta loppukohtauksesta. Mutta sitten lässähtää. Yht’äkkiä kaikki onkin hyvin. Tietoinen valinta vai tuliko vain kiire saada kirja valmiiksi?
Salaperäinen Nukentekijä, johon takakannessakin viitataan, jää osittain salaisuudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti