Paikka tunnettiin ennen kaivosmuseona. Uusi nimi onkin paikallaan, koska pari vanhaa kaivoskonetta ei oikein riitä rakentamaan museota.
Elämyskaivoksella on uusi ja hieno vastaanottorakennus. Opas johtaa sieltä kaivokseen. Alas mennään Koneen hissilaboratorion hissillä. Kaivoksen vanha kallellaan kulkeva hissi on rikki, eikä sitä aiotakaan korjata.
Opas puhui ulkona ja hissaulassa Koneesta, sen liikevaihdosta ja hisseistä sen verran kauan, että mieleen hiipi epäilys, olemmeko tulleet väärään paikkaan. Hissi, kun siihen vihdoin mentiin, oli käsittämättömän nopea ja tasaisesti kiihdyttävä ja jarruttava.
Alhaalla sitten oli kaytäviä, niissä opastauluja, kiviä ja pari konetta. Syvyyttä oli 90 metriä, siis enemmän kuin Helsingin metrossa. Opas kertoili mukavasti kaivoksen vaiheista. Paikon oli opastetauluja, mutta kaikkea ei ehtinyt lukemaan, kun piti pysyä ryhmän mukana.
Nähtävänä oli lähinnä kaivoskäytävät. Kaivosajan rakenteet oli purettu jokseenkin kokonaan pois. Esineistöä oli pari kuormauskonetta ja muutama pora. Paljon olisi tehtävissä kaivostoiminnan havainnollistamiseksi.
Kaivoksessa oli kolme näyttelyä. Kolulaiset olivat tehneet lankainstallaation ja taiteilija oli väännellyt rautalangasta eläinhahmoja. Ihan kivoja molemmat. Suuressa kuopassa oli valotaideteos. Ei jaksanut innostaa.
Ylös mentiin taas hissillä. Auringonpaiste ja lämpö tuntuivat hyviltä. Alhaalla oli lämpöä 8 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti