Selma Lagelöf: Anna Svärd, 1928, Ladattu Project Runebergista
Luin - joskin loikkien - samaan syssyyn uudestaan Charlotte Löwesköldin jatkoteoksen Anna Svärd. Se eroaa monin tavoin edeltäjästään. Charlotte-kirjassa kirjailijan ote on kiinteä, juonta viedään reippaasti eteenpäin. Annassa on aikaa jutusteluun ja pitkiin dialogeihin. Tuntuu että kirjoittajalla ei olisi ollut ihan selvää suunnitelmaa, mistä kirjoittaa ja miten tarina tulee kulkemaan. Sana hänellä on edelleen hallussaan. Teksti on luistavaa ja kaunista.
Kirja on edeltäjäänsä synkempi. Pappi Karl-Arthur ja Anna ovat päähenkklöitä, mutta mukana ovat muutkin Charlotte-kirjan henkilöt. Karl-Arthur menee naimisiin Annan kanssa. Sen hän tekee tätä loukkaavalla tavalla, on koko ajan kieron ja pahantahtoisen kanttorinrouvan vallan alla. Kaiken muunkin hän tekee hölmösti, aiheuttaa huolta ja tuskaa kaikille läheisilleen, saattaa äitinsä vuoteen omaksi ja ennenaikaiseen kuolemaan. Hän jättää papinviran ja lähtee kierteleväksi saarnajaksi kanttorinrouvan kanssa. Melkoinen teko 1800-luvulla, jonne kirja sijoittuu. Anna jää yksin tai pääsee vapaaksi, kuinka sen nyt ottaa.
Charlotte pelastaa Karl-Arthurin noidan kynsistä ja toimittaa hänet pyhälle maalle. Siellä tämä oppii vihdoin tavoille. Lopussa Anna joutuu vaikean valinnan eteen.
Kuinka mies voikin olla niin kehno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti