Frans G. Bengtsson: Orm punainen (Röde Orm), Otava 1943Tämä teos oli aikanaan hyvin suosittu, lue: paljon ostettu. Aika oli sota-aikaa, jolloin kauheudet olivat arkipäivää. Arvostelijat eivät kirjasta perustaneet. Suosio oli samantyyppistä kuin uudemman ikkunasta poistuneen satavuotiaan.
Tekstiä luonnehtitaan esittelyssä saaganomaiseksi. Outo genre minulle. Siksi kaivelin netin syövereistä yhden saagan: Egil Yksikätinen. Ja totta. Kummassakin teoksessa päät ja muut ruumiinosat irtoavat helposti. Eroa Bengtssonin teoksen ja saagan välillä on huumori. Bengtsson esittää veriteot ja tapahtumat humoristisin sanankääntein. Kliimaksin huumori saavuttaa, kun irtopää putoaa olutsaaviin.
Meno on vauhdikasta eikä käänteitä puutu. Outojen paikkojen ja tapojen luultavasti todenläheinen kuvailu on kiinnostavaakin. Lopussa juoni lässähtää, kun päähenkilö rakastuu.
Jatkoteostkin on olemassa, mutta jäänee hankkimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti