Lainasin vihdoin tämän kirjoittamisen opettajien ylistämän teoksen. Jonoa ei enää ollut, vaan kirja nökötti hyllyssä. Olipa vanha halpa paperi saanut jo tunkkaista hajua itseensä.
Teoksen avaus on tehokas. Varakreivi lähtee mukaan keisarin sotaretkelle. Hänet ammutaan tykillä kappaleiksi. Lääkärit saavat parsittua kokoon ja pelastettua elämään puolikkaan hänestä. Tuo puolikas palaa kotiseudulle jatkamaan elämäänsä, linnansa ja sen ympäristön hallitsemista. Osoittautuu että takaisin on tullut varakreivin paha puoli, hyvä on jäänyt taistelukentälle. Pahat teot seuraavat toistaan. Syyttömiä hirtetään, rakennuksia sytytetään tuleen. Kukaan ei ole turvassa.
Calvinon kerronta on nautittavaa. Ei ihan tiedä, onko kyseessä komedia vai tragedia. Ilmaisu on koreilematonta ja helppolukuista. Kertojan, varakreivin sisarenpojan elämänpiiriä avataan vähitellen, sitä mukaa kun varakreivin tuhotyöt ottavat uusia alueita.
Eteenpäin tätä tekstiä lukekoot ne, jotka ovat lukeneet teoksen ja ne, jotka eivät aio sitä lukea.
Varakreivin hyvä puoliskokin on parsittu kokoon. Se palaa myöhemmin näyttämölle. Puolikkaiden välille syntyy tietenkin konflikti ja ne (tietenkin) yhdistyvät tiimellyksessä. Tässä vaiheessa kirjailijan ote väsähtää. Hyvyyden töiden keksiminen ei ole yhtä nautinnollista kuin pahuuden. Varakeivin osien konfliktista olisi saanut paljon enemmän irti. Loppu tuntuu äkkiä kokoon parsitulta, kuin varakreivi itse konsanaan. Kirjailija lienee kyllästynyt ja halunnut saada tekstin äkkiä pois käsistään. Pieniä harvaan präntättyjä sivujakin on vain vähän toistasataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti