Sinikka
Vuola: Replika, Tammi 2016, 197 sivua.
Vuolan
kirja on kaikkea sitä, mitä Vuolan ja Melenderin Maailmojen loput -kirja lupaa ja paljon
enemmänkin. Teksti tulee valtavana vyörynä ja hautaa
yksinkertaisen lukijan alleen. Hän ei saa siitä tolkkua.
Loppumattomat kuvailut, kielikuvat ja muuttuneet sanojen merkitykset
hautaavat hänet alleen. Juoni katoaa ilmaisun alle, jos juonella
onkaan merkitystä. Ensin
luin hyvän matkaa alusta. Kun en saanut tolkkua, missä mennään,
luin kirjan äiti-osiota. Voimat loppuivat, jäi kesken. Oma vika, ei
kirjan.
Jotkut
lukijat ovat saaneet tarinan kulkua esille. Tapio Salomaa osaa sanoa
asian niin ytimekkäästi.
"Replika
on hämmentävä sekoitus hyvin perinteisiä ja hyvin erikoisia
aineksia. Se on satuja mukaileva kasvukertomus, jonka koristeellinen,
surrealistinen, proosarunomainen kerronta tavoittelee lapsen
kokemusmaailmaa. Ei kuitenkaan helposti sulatettavalla tavalla niin
kuin saduissa tai lastenkirjallisuudessa vaan haastavalla,
vieraannuttavallakin tyylillä, joka paljastaa kuilun lapsen ja
aikuisen tajunnan välillä."
Kokonaisuudessaan
Salomaan arviointi (https://kiiltomato.net/sinikka-vuola-replika/)
on niin kattava ja tyhjentävä, että siihen ei ole mitään
lisättävää.
Erikoisesta
tyylistä ei arvostelussa ole sanaakaan. Aivan arkipäiväistä
toimittajalle vai eikö ole keksinyt, mitä sanoisi.
Replikasta
voi hurmaantua vallan kokonaankin. Kas näin
"Sinikka
Vuolan Replika on sitä lajia, josta tekee mieli vuodattaa
nektariinia ja viiniä vuoron perään. Se on sitä lajia, joka saa
tanssimaan tulessa ja veren kiehumaan kirjahurmaa."
http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2016/11/sinikka-vuola-replika.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti