Neverwhere – maanalainen Lontoo

Neil Gaiman: Neverwhere – maanalainen Lontoo, 1996

Wikipedia sanoo teoksesta näin:

Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu maanalaiseen Lontooseen pelastettuaan nuoren tytön, Doorin. Door on Alapuolisesta Lontoosta. Doorin vanhemmat ja sisarukset murhattiin, sillä Doorin isä yritti avata oven Ylä- ja Alapuolisen Lontoon välille, eivätkä tätä kaikki suinkaan hyväksyneet. Richard yrittää ensin auttaa Dooria, mutta murhaajia pakenevan tytön pelastaminen koituu hänelle kohtalokkaaksi.

Helsingin sanomien Jussi Ahlrothin mukaan teos on esimerkki siitä, kuinka sarjakuvien ja novellien taitaja epäonnistuu romaanien kirjoittajana Portti-lehden arvostelussa Erkka Leppänen toteaa, ettei romaani kuulu Gaimanin tuotannon parhaimmistoon. Teos on liiankin rönsyilevä, ja televisiosarjan pohjalta tehty tarina kaipaa kuvia tuekseen.Toni Jerrman kirjoittaa kirjassa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita, että teoksen rikkaat kulissit kätkevät sisäänsä hieman onton tarinan. Rakenteessa ”noudatetaan perusfantasian kliseisintä kaavaa, jossa esineitä keräilemällä ja koettelemuksia voittamalla edetään tehtävän tasolta toiselle”.

Jos aiot lukea kirjan, elä lue tästä eteenpäin.

Arvostelut ovat kovia, mutta on niissä perääkin. Teos alkaa mielenkiintoisena. Maanalainen Lontoo ja sen asukkaat: ihmiset, rotat ja mielikuvitusolennot kiinnostavat ja hämästyttävät. Juoni alkaa vauhdikkaana ja raakana. Ennen puoliväliä alkaa kyllästyttää. Kohtaus seuraa toistaan, uusi olento toistaan. Tarinalla ei tunnu olevan päämäärää. Lopulta tullaan johonkin tulokseen, muutama pahis saa palkkansa. Maanalaisen maailman vangiksi joutunut päähenkilö pääsee takaisin. Tämä tila ei ole loppuratkaisu, mutta se on helposti arvattavissa.

Kirjan opetus: moniosaisesta tv- tms. -sarjasta on vaikea tehdä romaania. Tämähän on todettu jo moneen kertaan.

Puutteistaan huolimatta teos on lukemisen arvoinen. Sen verran erilainen se on tavanomaisesta fantasiasta.