Ismo Niemi: Viidakko kapinoi

Ismo Niemi: Viidakko kapinoi, WSOY 1958.

Kirja kuuluu aikanaan hyvin suosittuun Nuorten toivekirjasto -sarjaan numerolla 103.

Tapahtumapaikka on Afrikassa, Keniassa vaikka sitä ei suoraan mainita. Päähenkilö on 15-vuotias suomalainen Matti, joka on jäänyt orvoksi ja on englantilaisperheen holhottavana. Matti on pelastanut  kymmenvutiaan alkuasukastytön hukkumiselta ja saanut tytön ja tämän Matin ikäisen veljen ikuisiksi ystävikseen. On myös Susan, tyttö jota Matti ihailee, mutta joka ei Matille juuri suosiotaan suo.

Tilanne muuttuu hankalaksi, ennen kuin Matti ehtii edetä Susanin suuntaan. Neekerit (kirjan termi) ovat alkaneet kapinoida. Julman Mau-mau -liikkeen taistelijat vaativat valkoisia siirtomaaisäntiä poistumaan. He uhkaavat väkivallalla. Ilkeä kapinajohtaja on kaapannut lentoveneen, jonka lastina on valkoisille tarkoitettuja aseita. Tilanne on kimurantti. Matti päättää panna asiat järjestykseen. Koneen lastina olevia konepistooleita jaetaan Mau-mau-taistelijoille. Matti evakuoi niistä oman osansa. Varmalla kädellä hän panee neeekeriä kylmäksi vauhdilla, jota hän ei ikinä saavuttaisi omalla kiväärillään.

Koneen lentäjä on huumattu ja viety neekerikylään. Matti karkottaa kaikki kylän asukkaat ja vapauttaa lentäjän. Huumattu lentäjä pitää vielä saada toimintakykyiseksi. Matii hanskaa asian myöhemmin. Mau-mau-soturit aikovat hyökätä valkoisten kylään. Matti rientää heitä varoittamaan. Hän pitää asukkaille pitkän luennon tilanteesta. Kaikki kuuntelevat suu auki.

Lentokone todetaan avaintekijäksi. Matti rientää sitä hakemaan tumman pikkutytön kanssa moottorivenellä. Matkalla tyttö hukuttaa nauraen veneellä kymmeniä maanmiehiään. Tunnonvaivoja ei tule. Kuinka tulisikaan. Hänhän on tappanut heitä jo kymmenittäin konepistoolilla. Matti vapauttaa lentäjän huumauksesta ja he rientävät pelastamaan kylää. Matti ampuu neekereitä konekiväärillä ja pommittaa heitä dynamiitilla. Kylä on pelastettu. Mutta Matti ei. Vielä on taistelu rantatörmästä. Matti tietenkin voittaa. Hän lahtaa kymmenittäin neekereitä konekiväärillä ja homma on valmis.

Kuten arvata saattaa, Susan vähät välittää Matista. Matti poistuu neekeriystävineen viidakkoon kunnon aselasti selässä.

Kaikenkaikkiaan Matti teurastaa 200-300 neekeriä. Hänen mustat ystävänsä useita kymmeniä. Valkoisten tappiot rajoittuvat lentoveneen radistiin.

PIentä taustaa neekerien ilkeydelle (Wikipedia):
Eurooppalaisperäisten uudisasukkaiden valtaamat maat olivat olleet kiistojen kohteena useiden vuosikymmenten ajan ennen konfliktin kärjistymistä. Suurin osa valkoisten maista sijaitsi Kenian keskisellä ylängöllä. Alueen ilmasto on lauhkeampi kuin maan muiden osien, ja sen alkuasukkaat ovat pääasiassa kikujuja. Vuonna 1948 noin 1 250 000 kikujua oli ahdettu 5 200 neliökilometrin alueelle, kun taas kolmisenkymmentä tuhatta uudisasukasta oli ottanut haltuunsa 31 000 neliökilometriä parhainta maatalousmaata. Alkuasukkaiden oloja huononnettiin koko ajan, eivätkä he päässeet mukaan päätöksentekoon.  Vuosikymmenten rauhanomaisten yritysten jälkeen alkoi kapina. Sitä hillittiin tahtiin, josta Mattikin olisi ollut ylpeä.

Hyvä Ismo Niemi, elävänä tai kuolleena. Mitä ihmettä ajattelit, kun tämän paskan väänsit? Kuvottavaa. Edes muurahaisia ei listitä tyylillä ja asenteella, jota sinä suositat suomen nuorisolle.

Hyvä WSOY, vielä himpun verran elävänä. Lukiko teillä kukaan tätä tekstiä ennen kuin se meni painoon? Eikö mikään hämmästyttänyt? Voittiko rahanahneus? Hävetkää edelleen!

Terrakotta-armeija Tampereen Vapriikissa

Kuvan lähde:
http://www.lily.fi/

Vapriikissa on esillä kiinalaisia terrakottasotilaita ja muuta ensimmäiseen keisariin liittyvää aineistoa. Näyttely on todella hyvä. Se on hyvin rakennettu. Esineet ovat tietenkin mielenkiintoisia, turha edes sanoa. Mikä parasta, näyttely on kohtalaisen suppea. Patsaita on vain muutamia ja muuta kamaa rajallisesti. Sen jaksaa katsella läpi uupumatta.

Samassa rakennuksessa on myös teknologian kehittymisestä kertova Innovaatiot-näyttelyt.

Ja sitten tamperelainen pakkopulla: Jääkiekkomuseo. Sinne minun ei  ollut suinkaan tarkoitus mennä, mutta jotenkin sinne jouduin. Mielenkiintoisin oli luistin, joka on aivan samanlainen kuin minulla kouluaikaan. Selvisi, että käytettynä saamani luistin oli silloin jo toistakymmentä vuotta vanha.

Siellä on myös Nukkemuseo, Kenkämuseo ja muita näyttelyitä.

Kaikkiin museoihin ja näyttelyihin pääse samalla lipulla hintaan 13 €.

Aamiainen Tampereella

Ja vielä jälkiruoka, nääs.

Herneiden verkostoituminen -4

On tainnut tuulla parin päivän aikana. Ainakin muoviämpäri oli vaeltanut pihassa hyvän matkaa. Herneiden varsien rakennelmalle se on ollut kohtalokas.

Torni on kaatunut kyljelleen. Varret ovat kantaneet, mutta niiden väliset tuet eli herneiden kärhet ovat taipuneet liikaa. Ihan näin tämä ei siis toimi. Täytyy miettiä ensi kesää varten kehittyneempää rakennetta.

Tänään satoi pitkästä aikaa. Liki 10 mm tuli pienessä hetkessä. Perunat pelastuivat ainakin viikoksi tai kahdeksi.

Mustikassa

Tänä vuonna mustikat ovat niin pieniä, että mustikkaan ei mahdu edes yhtä mummoa. Ai mitä?  Koululaisten vitsikirja opetti aikoinaan: "Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunutkaan." 

Lehdessä julistettiin, että nyt on paras mustikoiden poiminta-aika. Minäkin lähdin. Ehkä ei ollut vielä paras aika. Mustikat olivat kyllä jokseenkin kypsiä, mutta ne istuivat vielä tiukasti kiinni varvuissa. Se, että marjoja on paljon vähemmän kuin viime vuonna, piti paikkansa. Ja mikä harmillista, marjoja oli tasaisesti joka puolella, mutta mistään ei löytynyt tiheämäpää paikkaa. Toisaalta: marjat olivat kuivia ja huonoja marjoja oli vähän. Ja sää oli mitä parhain. Kantti ei riittänyt jättää mustikat sikseen ja nauttia luonnosta.

Varmaan tänäkin vuonna alkaa telkkarissa se veisaaminen, kuinka niin ja niin monta miljoonaa kiloa marjoja jätetään metsiin mätänemään. Lopettaisivat vihdoin syyllistämisen ja siirtyisivät positiiviseen ja kannustavaan viestintään. "Metsässä on vielä monta miljoonaa kiloa marjoja. Mene poimimaan."

Halt Denis: Yhdeksän ristiä

Halt Denis: Yhdeksän ristiä, Nide 1956

Halt Denis on sama henkilö kuin paljon tunnetumpi Outsider. Outsiderkin on tietysti nimimerkki. Näiden ja muutamien muiden nimimerkkien takana on Aarne Viktor Haapakoski (alun perin Laitinen) 1904-1961.

Yhdeksän ristiä on salapoliisikertomus. Lentokone putoaa sabotaasissa ja lomamatkalla mukana ollut poliisi joutuu setvimään rikosta.

Kirjan tapahtumapaikat ovat Yhdysvalloissa ja Karibialla, mihin Outsiderilla oli tapana sijoittaa seikkailunsa. Teksti on helposti luettavaa ja juoni kulkee mukavasti. Roisto on tietysti se, jota vähiten epäilisi. Senverran paljon uutta faktaa heitetään mukaan lähellä loppua, että en pitäisi kirjaa varsinaisena dekkarina, vaan jännnityskertomuksena. Mutta mukava sellainen se on.

Kannessa mainostetaan kirjaa yhden illan dekkariksi. Sivuja on satakolmekymmentä.

Kansikuva on niin mahtava, että oli pakko kuvata kirja, netissä kun ei ollut valmista kuvaa. Taiteilijan nimeä ei ole kirjassa mainittu.

Herneiden verkostoituminen -3

Kylvin herneitä ympyrän muotoiseksi asetelmaksi sillä odotuksella, että ne tukisivat toisiaan ja muodostaisivat ylöspäin kasvavan rakennelman. Jos se onnistuu, vuosia käyttämäni hernekepit ovat turhia.

Rakenne on nyt reilusti yli puolimetrinen ja edelleen tukevasti pystyssä. Kukkia ei vielä ole. Niitä ja tietysti herneitä odotan vesi kielellä.

Taustalla näkyy kehäkukkia. Ne ovat eläneet kasvimaassa jo useita vuosia. En tiedä kasvavatko taimet syksyllä maahan pudonneista siemenistä vai vanhoista juurista.

Maassa näkyy kuollutta heinää. Se on siinä tarkoituksella. Kyse on kateviljelystä. Hyöty on moninainen. Rikkaruohot eivät pääse kasvamaan, maa pysyy kosteampana ja heinä lannoittaa maata lahotessaan.