Markkinatalouden perusperiaate ...

... on ahneuden logiikka.

Useat ihmiset ovat taivastelleet minulle tavaroiden kalleutta ja arvelleet syyksi raaka-aineiden hintoja tai tuotantokustannuksia. Läpi paistaa oletus, että tuotteen hinta kaupassa on kustannukset plus joku kiinteä, kohtuullinen lisä. Näinhän se ei ole, vaan hinta on korkein hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan. Pohjan asettavat tietenkin kustannukset ja rajoittavana tekijänä toimii kilpailu. Silloin kun toimii.

Entä jos tuotteet olisivat myyjälle ilmaisia ja ne tuotaisiin myymälään ilmaiseksi? Mitä tuotteet maksaisivat? Sen verran kuin asiakas sietää, ei enempää ei vähempää. Kierrätyskeskus on tällainen paikka. Usein se on kunnan ylläpitämä tai tukema. Ei vaikutusta asiaan. Esimerkki: Vein kierrätyskeskukseen pienen vanhan vaatekaapin. Tuli asiaa keskukseen pian uudestaan. Sillä välin kaappi oli hinnoiteltu. Neljäkymppiä! Kukaan ei siitä maksaisi enempää, oli se missä myymälässä tahansa.

David Safier: Huono karma, Bazar 2012

Teoksen alkuperäinen nimi on Mieses Karma. Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Tiina Hakala.

Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävin palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin Kim kuolee.

Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, joka on viettänyt jo useamman vuosisadan muurahaisena.

Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja onnistuvat lopulta tekemään sen verran hyvää, että he syntyvät uudelleen – marsuiksi. Sitten koiraksi ja kissaksi. Lopulta Kim syntyy nakkikioskin tädin pyylevään ruumiiseen ja pääsee toteuttamaan suunnitelmaansa. (Lainaus Risingshadow)

Tämä huumoriteos on levinnyt pariinkymmeneen maahan suurina painoksina. Se on saanut runsaasti ylistystä hauskuudestaan myös Suomessa. Esimerkiksi Risingshadowssa sitä ylistetään näin:

Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä. 

Mutta kun ihmisellä ei ole huumorintajua, niin sitä ei sitten ole. Siis ei minulla. Hitler suolistobakteerina. Tosi hauskaa - hah! Onneksi tuota tajua on miljoonilla muilla. Jollekin saattaa tulla mieleen jopa kirjoittaa itse huumorikirja. Autan vähän.

• Kirjaan (muuhunkin kuin huumoriin) pitää ottaa mukaan kuuluisa historiallinen henkilö. Se lisää myyntiä. Parempi olisi ottaa elävä henkilö, mutta siitä voi seurata oikeusjuttu tai muita hankaluuksia. Suomalaiset kirjailijat ovat siitä onnellisessa asemassa, että aina voi ratsastaa Mannerheimilla, oli kyse sodasta tai rakkaudesta. Saksalainen ei ymmärrettävästi ratsasta Aatu-sedällä pikku suolistoheittoa enemmän. Safier on ottanut ratsukseen Casanovan, hyödyntäen mahdollisuuksia kuitenkin aika heikosti.
• Käytä konservatiivista arvomaailmaa. Kim Lange ymmärtää heti kuoltuaan, että perhe olikin kaikki kaikessa.
• Lisää mausteeksi syrjähyppyjä. Kirjan loppupuolella päähenkilö tietysti kieltäytyy syrjähypyistä.
• Jätä seksi yleiselle tasolle, mutta ylistä vuolaasti sen ihanuutta.
• Viljele puolirasvaisia pikkuheittoja. Aina päteviä aiheita ovat miehen elimen koko ja mahdollinen impotenssi tai naisen rintojen riippuminen. Myös ulosteet ja vatsan sisältö toimivat.
• Pyöritä samaa kaavaa kirjan läpi. Pidä huoli, että lukija ymmärtää, missä ollaan menossa.
• Tee onnellinen loppu. Kun Kim Lange kuolee ja syntyy uudelleen muurahaiseksi, hän alkaa kaivata perhettään, jota laiminlöi ihmisenä. Mitähän tapahtuu lopussa? Tottakai hän saa perheensä takaisin.

Tylsät miehet netissä

Siihen aikaan, kun netti oli uusi, törmäsin tylsien miesten sivustolle. Jostain tuli tänään mieleeni tuo paikka ja tarkistin, onko se jäljellä. Ja olihan se. Oikea paikka miehille, jotka eivät kavahda tylsyyttä. Pientä rakoilua on havaittavissa, esimerkiksi yhtä videota sanottiin hauskaksi.

Aikoinaan naisilla ei ollut asiaa klubiin eikä sivuille. Syyksi sanottiin, että naiset eivät ole lainkaan tylsiä. Sen jälkeen on vähän joustettu. Jäseneksi pääsevät naiset, jotka ovat kiinnostumeita tylsistä miehistä.

Tylsiä alasivuja on sopivan masentava kokoelma. Yksi niistä on puistonpenkkien kuvien kokoelma. Helsinkikin on päässyt kartalle.

Mehua keittämässä

Minä olen niin vanhanaikainen ihminen, että keitän mehua viinimarjoista. Höyrystimellä eli
Mehumaijalla. Se kannattaa tehdä ulkona. Saa raikasta ulkoilmaa. Ja vaikka energiaa tarvitaan vain muutama kilowattitunti, se on poissa lämmittämästä muutenkin liian kuumaa asuntoa. Ulkona voi myös puuhata vesien (pitääkö sanoa vetten?) kanssa vapaasti, läikyttää kuten tahtoo ja kaataa "lattialle".

Tänä vuonna satoi. Siirsin keittopaikan paviljongin sisään.

Kerään marjat pensaista ämpäriin eli sankoon. Kukkuraisesta ämpäristä tulee kukkurainen maijallinen. Huuhtelen marjat puutarhapöydällä. Otan ämpärin lähes täyteen vettä. Ripottelen marjat sinne vähän kerrallaan. Roskat ja pilalliset marjat nousevat pinnalle. Kaadan ne pois. Nostan marjat lävikköön ja siitä maijaan. Lisään kilon verran sokeria sekaan. Sitten maija levylle.

Pullot ovat varastossa pestyinä uutta kesää odottamassa. Huuhdon ne vielä kevyesti. Steriloin pullot isossa kattlilassa. Panen pari pulloa kerrallaan kiehuvaan veteen ja annan keittyä hetkisen. Sitten vain mehua lorottamaan.

Pulloina käytän patenttikorkillisia olutpulloja. Ne ovat sekä pullottaessa että käytettäessä paljon mukavampia kuin kumitulpat. Ja pullojen hankkiminen on pelkkä ilo. Taloudellistakin se on. Pullo täynnä olutta maksaa vähemmän kuin vastaava pullo tyhjänä.

Postin "asiakaspalvelu" harhateillä - tai siten minä olen ääliö

Posti on laittanut pakettiautomaatteja ympäri kaupunkia. Oikein hyvä juttu. Postilla on palvelu, jossa voi määrätä, mihin automaattiin pakettinsa haluaa. Hyvä juttu sekin. Hiljattain tuli automaatti myös Lähderannan S-markettiin. Menin Postin sivulle ohjaamaan pakettini Lähderannan automaattiin. Sivulla voi pyytää lähimmistä automaateista listan postinumerolla. Annoin Lähderannan postinumeron. Valittavaksi tuli lista automaateista ympäri Espoota ja osaa Helsinkiä, mutta ei Lähderannan automaattia. Annoin Postille palautetta.

"Ohjaisin pakettini S-market Lähderantaan, mutta ei sitä ei ole vaihtoehdoissa postinumerolla 02720."

Ja Posti vastasi.

Hei!

Kiitos yhteydenotostasi, joka koski S-market Lähderannan Smart pakettiautomaattia.

Kirjauduttuasi "Omat palvelut" verkkopalveluumme, kirjoita pakettiautomaatin hakusanaksi Espoo. Saat vaihtoehdoiksi kaikki Espoossa sijaitsevat Smart pakettiautomaatit ja voit valita haluamasi automaatin.

Ystävällisin terveisin

Tuija Pulju

No just joo.  Sensijaan että tutkisivat, mikä ongelma heidän järjestelmässään on, viittaavat että minä olen hölmö. Onhan se vastaajalle paljon helpompaa. En mennyt kokeilemaan heidän konstiaan. Vika on joka tapauksessa olemassa, koska postinumerolla ei löydy, kuten pitäisi.

Vähän myöhemmin tilasin tavaraa verkkokaupasta. Siellä oli mahdollisuus valita pakettiautomaatti aiva vastaavalla tavalla kuin Postin palvelussa. Annoin Lähderannan postinumeron. Sivu tarjosi kaikkia muita aivan samalla tavalla, kuin Postin palvelu. Kokeilin hakea sanalla "Espoo". Sama juttu. No, valitin Postille vastaamalla saamaani mailiin.

Hyvä Posti

Asiakas ei ole aina väärässä. Kun asiakas sanoo, että ei toimi, voisi tarkistaa, toimiiko.

Tilasin juuri tuotteita verkkokaupasta, jossa voi valita Postin pakettiautomaatin.
Lähderannan S-arketin automaattia ei saa näkyviin valinnalla espoo, ei liioin valinnalla
02720, joka on Lähderannan postinumero. Jouduin ohjaamaan paketin Leppävaaraan.

Ei ihme, että en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan pakettia Lähderannan automaatista.

Alpo Tiilikka

Ja Posti vastasi.

Hei!

Kiitos vastauksestasi.

Ikävä kuulla, ettei Lähderannan Smart-posti automaattia ole löytynyt käyttämäsi verkkokaupan listalta.

Meillä Postilla on käytössä Paketin ohjauspalvelu. Paketin ohjauspalvelun avulla voit valita, mistä noudat verkkokaupasta tilaamasi paketit. Voit tehdä Paketin ohjauksen Lähderannan Smart-automaattiin verkkopalvelussamme osoitteessa https://www.posti.fi/omatpalvelut/ . Verkkopalveluumme voit kirjautua verkkopankkitunnuksillasi, Postin käyttäjätunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla ja lukijalla.

Jotta Paketin ohjauspalvelu toimii, täytyy seuraavat kolme ehtoa täyttyä:
- lähettäjän tulee käyttää sähköistä ennakkoilmoitusta paketin seurannassa
- postinumeron paketin päällä tulee olla sama kuin kotipostinumerosi, jos paketin päällä on esim. noutopisteen postinumero ei paketin ohjauspalvelu tunnista lähetyksesi siirtoa
- lähetyksessä tulee olla sama matkapuhelinnumero kuin paketinohjauspalvelussa on kerrottu.

Ystävällisin terveisin

Tuija Pulju


Käskevät minun menemään siihen palveluun, jonka toimimattomuudesta olin aiemmin valittanut ja joka kirjeenvaihto oli mailini häntänä. Ei kai kukaan ihminen toimi tällä tavalla. Epäilen vahvasti, että "Tuija Pulju" on tietokoneohjelma, joka etsiin tekstistä avainsanoja ja päräyttää sitten vakiovastauksen.

Voi hyvä Posti. Kertokaa minulle, miten voin käyttää Lähderannan pakettiautomaattia. Siis kertokaa sellainen tapa joka toimii.

Fiskarsissa

Kävimme Fiskarsissa taas kerran, kuten melkein joka vuosi. Paljon ei ollut muuttunut. Se on hyvä. Vähä muutos oli sekin hyvään suuntaan. Parkkipaikka oli kasvanut. Se lienee välttämätöntä. Parkkipaikan vieressä oli uusi hieno leikkipaikka. Mainio juttu pienten lasten vanhemmille.

Ravintola Kuparipaja. Se sijaitsee hienolla paikalla, kosken vierellä. Ruoka oli todella hyvää. Palvelu taas oli kylmää, melkeinpä ynseätä. Onko pakko katsoa poispäin jo, kun on asettamassa lautasta pöydälle? Asiakkaan kiitoksen vastaanotti tarjoilijan selkä. Maksamista sai odotella pitkään, mutta niinhän asia on melkein joka paikassa.

Näyttelyt: Kommentoikoon se, joka taidetta ymmärtää. Virkistävää joka tapauksessa.

Kaupat: Fiskarsin omat myymälät tietysti. Siistit ja tuotteet hyvin esillä. Muissa mukava kokoelma suomalaista käsityötä. Mutta mutta. Siinä keltaisessa kivitalossa haisi home. Ja se haisi myös sieltä ostetuissa tavaroissa. Näin on ollut jo aikaisempinakin vuosina. Kuinka niin voi olla? Eivätkö myyjätkin sairastu?

Yhteenveto: Ensi vuonna uudestaan.

Etanoita on riittävästi

Etanoita riittää. Kun kävelee pihassa tai puutarhassa, kuuluu tasaiseen tahtiin pieniä rasahduksia. Harmittaa jotenkin. Enhän minä haluaisi olla mikään etanoiden kiduttaja. Kärsivällisyys ei riitä siihen, että jokaisesta tarkistaisi, kuoliko se vai jäikö kitumaan.

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun löysin etanoita marjapensaista. Vatuissa niitä on myös ja jopa nokkosissa. Olen luullut, että salaatti on etanoiden herkkua. Ja onhan niitä siellä, mutta niin vähän, että isompaa haittaa ei ole syntynyt.

Yksi etana löytyi marjojen joukosta mehumaijasta. Montakohan tuli keitettyä mehuksi?