Voi hyvä tavaton Helsingin Sanomat, menikö lukusanan taivutus hiukan pieleen?

Katsoja ihmemaassa sormi suussa

Ryhmäteatterin Suomenlinnan kesäesityksiä jatkaa Liisa Ihmemaassa. Ryhmäteatteri itse luonnehtii esitystä näin:

Ryhmäteatterin ennennäkemätön näyttämöversio perustuu löyhästi Lewis Carrollin "Liisa Ihmemaassa" ja "Liisa Peilintakamaassa" -teoksiin, mutta sekoittaa mukaansatempaavaan koko perheen seikkailuun myös muiden tuttujen tarinoiden aineksia.

Just näin. Viittauksia muihin satu- ja fantasiajuttuihin on näytelmässä vaikka kuinka paljon. Viittaillaan myös muusikoihin, muihin julkkuihin ja poliitikkoihin. Miksi? Onko ajatus, että yleisö tykkää, kun onnistuu bongaamaan jotain tuttua?

Näytelmään on kehitetty oma kielensä. Sanoista on tehty kummallisia väännelmiä. Kai se on hauskaa. Näytelmässä on jonkinlainen juoni takana, luultavasti jopa hyvä, mutta se hukkuu jatkuvan hulinan ja vitsikkäiden heittojen alle.

Useimmat hahmot ovat hyviä. Puvustus on mainio. Näyttelijät tekevät parhaansa. Mutta käsikirjoitus ontuu raskaasti. kaikki mahdollinen on yritetty saada mukaan, pieru-kakka-huumoria unohtamatta. Näyttämöllä on koko ajan kova meno päällä. Katsoja hengästyy ja väsyy. 

Maallikko ei osaa tunnistaa näytelmän taiteellisia päämääriä, vaan pitää sitä yksinkertaisena yleisön kalasteluna. Siinä Ryhmäteatteri onnistuu hyvin. Katsomo oli täynnä.

Ravintola Sinne Porvoossa

Tulipa taas käytyä Sinnessä (vai Siellä, taivutus pitäisi kysyä henkilökunnalta). Oli sunnuntai, jolloin Sinnessä on tarjolla vain brunssi. Brunssissa ei ollut valittamista.

Ruoka oli tasokasta, alkuruoat kaikki hyviä, pääruoista lohi kunnollista, mutta ylikypsä lammas todella hyvää. Luonnollista lienee, että perunat eivät olleet apulannalla nopeasti lihotettuja vaan kiinteitä ja maukkaita, juuri oikean ajan keitettyjä. Jälkiruokakin oli hyvää ja kahvi oikeaa kahvia.

Lystillä on hintansa, 33 Euroa hengeltä.

Purnu - vain kävijät puuttuvat

Orivedellä sijaitsee yksi Suomen kesän taidenäyttelypaikoista: Purnu. Syrjäisestä sijainnistako johtunee, että kävijät ovat vähissä. Kauniina heinäkuun alkupuolen päivänä oli vain pari autoa parkissa ja kävijät vähissä myös itse näyttelyssä. Se on vahinko. Purnun paras puoli on sen pienuus. Muutaman pienen paviljongin ehtii käydä rauhassa läpi, ennen kuin väsymys iskee. Esillä olevat teokset olivat kivoja, eivät liian abstrakteja epätaiteelliselle tallaajallekaan. Ne jättävät kävijälle hyvän mielen.

Purnu on Aimo tukiaisen entinen kesäpaikka. Siellä on pysyvästi esillä paljon Tukiaisen töitä.

Oikealla on yksi näyttelyn nettisivujen kuva. Alla kuva paviljongeista. Se antaa kuvan Purnun mittasuhteista. Kuvan näkymästä oikealla on nurmikkoalue, jolla on myös teoksia, muun muassa Miina Äkkijyrkän peltilehmiä.

Jääkaudellako ollaan vai ...

Lämpömittariin kun katsoo, tuntuu että jääkausi tai vähintää 1600-luvun pikkujääkausi on palannut. Hesarin mukaan näin ei ole, vaan eletään 1900-lukua.

Näsäviisaiden kruunaamaton kuningas soitti

Tai ehkä kruunattukin, mistä minä sen tiedän.

- Se ja se Saunalahdesta, teillä on nyt ollut pari vuotta tämä laajkaistaliittymä ...
- Joo, kiitos. Minä en osta nopeampaa yhteyttä.
- Tämä koskee sitä kymmenen megabitin ...
- Hei, mä en osta yhtään mitään.
- Sanoinko minä jossain vaiheessa, että aion myydä jotain?
- Lopetetaan tää tähän, moi.

Pääseehän tuosta, kun nakkaa luuria korvaan, mutta jäi paha mieli ja ahdistunut olo, kun ei ostamaan pakottajasta pääse muuten eroon.

Joku voi sanoa, että mitäs tämä nyt. Mutta minulla on ihan tarpeeksi kokemusta pitkästä ja kiduttavasta keskustelusta Saunalahden puhelinmyyjän kanssa. Se menee näin: Ensin kysellään sitä ja tätä, että saadaan asiakas (lue: uhri) kiinni keskusteluun. Sitten työnnetään hänelle kallis tuote hämäävin sanankääntein. Asiakas ei käsitä puhelun aikana eikä sen jälkeen, mitä tapahtui. Mutta kyllä se sitten laskussa näkyy.

Hyvä Saunalahti. Onko teidän asiakastyytyväisyytenne niin korkealla, että sitä täytyy varta vasten huonontaa? Näinkö te ohjeistatte puhelinmyyjää? Että pitkitä keskustelua kaikin keinoin ja tunge sitten väkisin kallis tuote sille hölmölle?

Petri Tamminen: Rikosromaani

Petri Tamminen: Rikosromaani, Otava 2012.

Otava luonnehtii teosta näin:

Alttarille jätetty morsian, sairauslomalle masennettu valtioneuvos, tylyn lääkärinlausunnon tai kuntokartoitusraportin masentamia kansalaisia. Nöyryytettyjä, lannistettuja sieluja, huolia ja häpeää.

Aineettomaan pahantekoon syyllistynyt Hermann Ångström liitelee aamuyön pimeydessä ja langettaa ihmisten ylle sarjan sosiaalisia häpeitä ja hahmotonta murhetta. Hänen iskujensa kohteita ja tekotapoja on mahdoton ennakoida, ja vain poikkeuksellisesti hän havittelee rahallista hyötyä. Kuka Ångström on, ja mitä hän kostaa?

Tapauksen saa hoidettavakseen elämää nähnyt komisario Vehmas, jonka mielestä ihmiset sairastavat tulevaisuutta ja poliisin työ on kansanrunoutta.

Ylivoimaisesta Ångströmistä ei rikoksiin kyllästynyt Vehmaskaan saa otetta ennen kuin sattuma puuttuu peliin.

Tammisen kirja on erilainen rikosromaani. Roisto ei murhaa ketään, ei tee fyysistä väkivaltaa, vaan rampauttaa uhrinsa henkisesti. Häntä jahtaava poliisi on itsekin uhri. Hän on vahvassa masennuksen kierteessä. Suuri osa tekstistä onkin päähenkilön oman sieluntilan, menneisyyden ja nykyisyyden pohdintaa. Kirjan loppu on yllättävä. Päähenkilö saavuttaa seesteisen mielentilan. Mutta miten käy rikollisen?

Tamminen on tarkka havainnoija. Hän oivaltaa ympröivän maailman ja elämän pikku tapahtumia ja osaa tnähdä niiden merkityksen osana. kokonaisuutta. AJoittain hän tekee mainioita filsofisia tulkintoja.

Tammisen kerronta on leppoisaa. Se ei stressaa, vaikka puhutaankin vakavasti vakavista asioista.