Väskin saari: Hyvää, huonoa ja haisevaa

Väskin saari on Naantalissa. Sinne mennään laivalla, joka lähtee aivan Muumimaailman sillan vierestä. Väski on tarkoitettu kouluikäisten, ehkä enemmänkin alempiluokkalaisten sekä heidän vanhempiensa iloksi ja virkistykseksi. Pienemmille lapsille siellä on luonnon lisäksi vain eläinpiha.

Kouluikäisten viihdykkeet ovat erilaiset puurakennelmat, ongelmanratkaisut ja kiipeily ym. -radat. Rastit ja tehtävät kiinnostavat sopivan ikäistä. Eläinpiha on kiva. Paikalla on pari kuttua, kanoja, koiria, kissoja ja kaneja. Yksinkertaista ruokaa voi ostaa tauon kunniaksi. Rasteja on polun varrella ainakin aikuisen mielestä riittävästi. Jos sattuu kaunis ilma, aktiviteettihaluton voi keskittyä luonnon katseluun. Se on kaunista, eikä sitä ole tuhottu rumalla rakentamisella.

Kaikkea leimaa paikalleen jämähtäneisyys ja alkava rappio. Tämä on ollut tässä kauan, mikään ei ole muuttunut eikä mitään ole kehitetty. Uutuuksia ei ole. Kerran käyneellä ei ole syytä tulla takaisin. Puurakenteet ovat vahvasti lahoamisvaiheessa. Pian on edessä remontti tai paikan sulkeminen.

Laiva vie Väskiin ja takaisin nonstop-periaatteella 45 minuutin kiertoajalla. Eivätköhän siinä vanhemmat kypsy, kun odottelevat laivaa maksimissaan puolitoista tuntia sinne tänne ryntäilevien lasten kanssa. Laitureilla ei ole kaiteita. Laivankaan kaiteet eivät parivuotiasta pidättele.

Vessojen virkaa hoitavat Väskissä ankeat paskahuusit. Laivarannan huusissa kusenhaju oli infernaalisuudessaan jotain ennen kokematonta. Muualla pesupaikan korvasivat käsidesit. Rannassa ei ollut sitäkään.

Lennart Vapaavuori: Puolikuun liitto

Lennart Vapaavuori: Puolikuun liitto, WSOY 1953.

Luin tämän nuoruusajan poikakirjan nyt uudestaan. Aikanaan se ei tehnyt suurta vaikutusta, eikä tehnyt nytkään. Juoni on hajanainen ja suurelta osin tylsä. Oleellista on kalastaminen ja Jumalan armon ylistäminen. Henkilöt ovat toistensa kaltaisia. Aikuiset ovat leppoisia ja hyväntahtoisia, pojat ovat poikia.

Kansikuvan rajaus on mielenkiintoinen. Etualan henkilöltä kasvot pois.

Herneiden verkostoituminen -6

Viime kesänä keksin, että herneet eivät tarvitse tukikeppejä, kun ne kylvää tiheään ympyrän muotoon.
Alkuun se toimi hyvin, mutta sitten koko rakennelma kaatui. Tänä vuonna laitoin yhden kepin kylvöksen keskelle. Jo alkoi pelittää. Yksi keppi riittää pitämään toisiinsa takertuneet varret pystyssä. Hyvästi vaivalloinen kepittäminen kymmenillä kepeillä.

Tein toisen kylvöksen kauemmaksi, perunamaan laitaan. Yhtenä aamuna oli vieressä sievä pieni sorkanjälki. Herneiden latvat kukkineen ja litukoineen oli napsittu siististi pois.

Meijerimuseo, Lohja Saukkola

Nykyisessä Lohjan suurkunnassa (ei kai voi sanoa 'suurkaupungissa') on meijerimuseo. Se sijaitsee vanhan ykköstien, nykyisen 110-tien varressa,
tai oikeastaan siitäkin pikkasen sivussa. Paikka on outo meijerimuseolle, mutta syy on selvä. Museo sijaitsee entisessä meijerirakennuksessa. Ja tuo rakennus on todella upea.

Museossa on paljon meijeriaiheista tavaraa. Monet laitteet ovat mielenkiintoisia. "Näinkö juustoa valmistettiin". Tavaraa on liikaakin, ainakin tavalliselle kävijälle, joka on kiinnostunut maidonjalostuksen historiasta, ei kaikkinaisten koneiden variaatioista. Tuon käsityksen saaminen kärsii museossa. Joidenkin laitteiden kohdalla on opastetauluja, monien kohdalla ei. Mieleen tulee epäilys, että museo on järjestetty alun perin hyvin mutta rämettynyt, kun sinne on tuotu uutta kamaa, joka ei ole muualle mahtunut. Yläkerrassa valtaa ison huoneen A. I. VIrtaselta jäänyttä materiaalia ja hänen palvonta-aineistoaan. Asiaa eivät auta museon perin suppeat nettisivut eikä jaettava esite, jonka tekstistä yli puolet käytetään muiden meijerimuseoiden historiaan.

Ongelmista huolimatta meijerimuseo on mielenkiintoinen tutustumiskohde. Laitteet kertovat omaa kieltään sadan vuoden takaisesta tekniikan tilasta. Itse rakennus on näkemisen arvoinen. Valitettavasti museo on avoinna vain kesäviikonloppuisin. Tungosta ei ole silloinkaan. Sijainti on huono, kaukana muista matkailijan kohteista. Vaikea kokoelmaa on muuallekaan siirtää. Nyt se on aidossa meijeriympäristössä.

Kirjailija joka kadotti kirjaimet

Oliver Sacks: Kirjailija joka kadotti kirjaimet, Tammi 2011.
Neurologi Oliver Sacks on kirjoittanut paljon tapauskertomuksia potilaistaan, jotka ovat menettäneet toimintakykyään aivovamman tai muun syyn takia. Niitä sisltää myös tämänkertainen teos. Nyt ison osan täyttää kertomus siitä, kuinka hän itse menetti näkökyvyn toisesta silmästään.

Kirjan alussa on muutama tapauskertomus, amerikkalaiseen yli-imelään tyyliin kirjoitettuna. Henkilökohtainen osa on tästä ylionnellisuudesta vapaa, mielenkiintoinen mutta lievästi pitkästyttävä. Lopussa on kuvailtu näkövamman tai sokeuden vaikutusta potilaan elämään ja toisaalta hänen aivojensa toimintaan. Tämä osa on kirjasta parasta. Jaetun tiedon määrä on suuri, mutta Sacks osaa tarjoilla sen taitavasti. Lukija pysyy kärryillä, eikä informaatioähkyä synny.

Kuviesi käyttöoikeus Canonille

Canon mainostaa, että sen kameroilla on WiFi (WLAN) -yhteys. Niin onkin, mutta sitä käyttääkseen kaameran omistajan pitää rekisteröityä Canonin palveluun. Kun rekisteröityy, hyväksyy käyttöehdot. Moniko niitä lukee? Kannattaisi lukea, sillä teksti on käsittämättömän paksua. Canon saa käyttää käyttäjän aineistoa korvauksetta aivan kuten tahtoo. Eikä siinä kaikki. Myös käyttäjän nimen julkaisu on sallittu. Että ei tarvitse ihmetellä, jos näkee jossain netin varrella tai vaikka peräti julkaisussa kuvansa ja sen alla lukee: "Matti Meikäläinen otti tällaisen rohkean kuvan Canon-kamerallaan."

Käyttöoikeus Canonille

Julkaisemalla, lataamalla, syöttämällä, antamalla tai luovuttamalla sisältöä CiG-palveluihin jäsenenä tai luvanhaltijana käyttäjä myöntää Canonille, sen tytäryhtiöille ja sidosyrityksille (emoyhtiö sekä emoyhtiön tytäryhtiöt ja sidosyritykset mukaan lukien) sekä tarvittaville alihankkijoille oikeuden käyttää käyttäjän sisältöä liiketoimintansa hoidossa (mukaan lukien rajoituksetta kaikki Canonin online-palvelut ja niiden markkinointi), mukaan lukien rajoituksetta seuraavat käyttöoikeudet: käyttäjän sisällön kopiointi, jakelu, siirto, julkinen näyttö, julkinen esitys, jäljentäminen, muokkaaminen, kääntäminen ja uudelleenmuotoilu, käyttäjän nimen julkaiseminen käyttäjän sisällön yhteydessä sekä oikeus luovuttaa tällaiset oikeudet edelleen CiG-palvelujen toimittajalle.

Käyttäjän sisällön käytöstä edellä kuvatuilla tavoilla ei makseta korvausta. Canon ei ole velvollinen julkaisemaan tai käyttämään käyttäjän luovuttamaa aineistoa, ja Canon voi poistaa mitä tahansa sisältöä omalla päätöksellään milloin tahansa.

(Lihavointi minun)

Marjahillo

Kävin illalla metsässä ja kokosin kilon verran mustikoita. Tänään keräsin kypsemmistä pensaista pari kiloa viimimarjoja. Perkasin mustikat, riivin viinimarjat ja keräsin niistä roskat ja etanat pois. Laitoin kattilaan marjat ja hillosokeria suhteessa 6:4. kuumensin varovasti ja keitin noin puoli tuntia. Kas, sauvasekoitin ei ollut mukana. Osa marjoista jäi kokonaisiksi. Käytin purkit kiehuvassa vedessä ja purkitin.