Linnut riippuvat

 

1.

Wilhelm von Wright:  Riippuvia sorsia

 

2.

Hakaniemen kauppahalli

 

Tunturien yöpuolta

Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta, SKS 2000, ensimmäinen painos 1934.
Tunturien yöpuolta on kokoelma novelleja, jotka pohjautuvat Paulaharjun keräämiin Lapin asukkaiden kertomuksiin. Kirja on aivan mainio. Teksti on elävää ja kertomukset on hyvin rakennettu. Ne kuvaavat hyvin aikansa ihmisten elämää Lapissa ja Jäämeren rannalla. Kaikissa on mukana jokin uskomuselementti, maan tai meren asukas, noidan voima ym. Kertomukset käyvät karmeammiksi loppua kohti.
Paulaharjun teos sai paljon kiitosta ja aikanaan. Kuitenkin se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi tekijän kaunokirjalliseksi yritykseksi. Syyksi mainitaan Arvi Järventauksen tuomitseva arvostelu. Paulaharju veti herneet aivan turhaan. Järventaus ei hyväksynyt kertomusta, jossa noita loitsii papin hulluksi. Järventauksen mielestä olisi selitykseksi pitänyt antaa papin omat ongelmat. Arvostelu ei ole kummaa, kun ottaa huomioon, että Järventaus oli itse Lapissa toimiva pappi. Hän on kirjoittanut kirjan, jonka pääjuoni on, kuinka pappi nujertaa noidan.

Tätä kirjaa en ostanut: Seniorin tietokoneopas

Netin varrella poukkasi silmille mainos tästä kirjasta. Kiinnostuin, koska opastan tietokoneen käyttöä senioreille. Linkin takana oli tietenkin nettikirjakauppa. Ja tarjolla oli, mitä luvattiin.

Tässä tarkkana, kannattaa lukea esittelyteksti.

Oppaassa tutustutaan uuteen Windows 7 –käyttöjärjestelmään. Että sillälailla! Seniori ei tee tällä kirjalla yhtikäs mitään, kun yrittää oppia uutta Windows 10 –tietokonettaan.

Kirjakauppa myy kaikkea, mitä kustantaja panee tarjolle. Kustantaja on Talentum. Olisiko siellä syytä ryhtyä moraaliseksi ja lopettaa seniorin nylkeminen tuotteella, jolla hän ei mitään tee ja jonka hyödyllisyyttä hän ei osaa ostohetkellä arvioida?

 

Mantelimaa

Miina Supinen: Mantelimaa, WSOY 2015.
Tätä teosta olinkin jo odotellut, jotta että mitä seuraa huitaisunomaisen Säde-kirjan jälkeen. Parempaa tuli. Mantelimaa on ehjä teos, sen juoni on jokseenkin looginen ja henkilöistä suurin osa uskottavia, loput pantakoon joulun ihmeiden piikkiin.
Säteessä oli valtava määrä kirjoitusvirheitä, sellaisia jotka alkeellisinkin oikolukuohjelma olisi havainnut kustannustoimittajasta nyt puhumattakaan. Mantelimaasta en löytänyt kuin kaksi kirjoitusvirhettä, nekin vähän vaikeasti havaittavia.
Kirjan takakannen teksti on luettavissa täällä.En siis käy sitä toistamaan.
Teoksen juoni lähtee kulkemaan reippaasti. Supisen loistava esikoinen tulee mieleen. Sadannen sivun vaiheilla alkaa puuduttaa, kun homma etenee niin verkkaisesti. Tylsistymisen tasolle se ei missään nimessä vajoa. Kirjailijalla on toki oikeus omaan vauhtiinsa. Mantelimaan juonen kehittely on kaksijakoinen. Suuri osa etenemisestä on takaumia, jotka selittävät henkilöiden ja heidän suhteidensa taustoja.
Loppupuolella tapahtumat saavat vauhtia. Lukijalle ladataan odotuksia railakkaasta loppukohtauksesta. Mutta sitten lässähtää. Yht’äkkiä kaikki onkin hyvin. Tietoinen valinta vai tuliko vain kiire saada kirja valmiiksi?
Salaperäinen Nukentekijä, johon takakannessakin viitataan, jää osittain salaisuudeksi.

Opettajat ivaavat oppilaitaan julkisesti netissä

Olinpa pudota pyllylleni, kun FB suositteli minulle tätä ryhmää. Se on suljettu, mutta kaikkien nähtävissä. Ei liene Petri Hokkasen 7 lk:n oppilaiden vaikea arvata, kenen tekstistä on kyse. Tuhrasin tästä kuvasta vastausta, mutta netissä se on luettavissa sanasta sanaan.

Tämän postauksen reaktio on mielenkiintoinen. 78 tykkää, että tämä pantiin kansan naurettavaksi. Keskustelussa monet arvostelevat sitä, että vastaus on pantu FB:iin tunnistettavasti, mutta monet pitävät sellaista oikeutettuna ja hauskana.

Millaiset opettajat - sellaiset oppilaat

Messukirja

Tieteen termipankki sanoo näin:
messukirja

Määritelmä katolisen kirkon liturginen käsikirja, joka sisältää messua varten valitut rukoukset, raamatunlukukappaleet ja psalttarin laulettavat tekstit koko vuotta varten sekä eräät messun kiinteät osat
Selite Ensimmäinen Suomea varten painettu kirja oli Lyypekissä painettu Missale Aboense(1488) eli Turun messukirja, jonka esipuheen kirjoitti Turun piispa Konrad Bitz. Kirjallisuuden julkaisemisen maassamme katsotaan alkaneen tästä teoksesta.

Missale Aboense on vanhin erityisesti Suomea varten tilattu painettu kirja. Kansalliskirjaston haastava hanke on ollut digitoida kaikki hallussaan olevat versiot tästä vuonna 1488 painetusta Turun messukirjasta. Missale Aboensea painettiin Lyypekissä sekä pergamentille että paperille. Näin kuvaa Agricola-nettisivu.
Näinhän se opetettiin jo koulussa. Kerrottiin myös, että kirja on jossain kirjaston kellarissa tavallisen kansalaisen saavuttamattomissa. Mutta nyt! Saamme tietää, että Kansalliskirjasto digitoi Missale Aboensen. Eikä pelkästään tutkijoiden kammiossaan käytettäväksi vaan koko kansan nähtäväksi, tänne.

Messut, oi kirjamessut

Helsingin Kirjamessut ovat taas kerran täydessä kuohunnassa. Nyt mukana on myös kirjoittajaryhmä Hups.  Kuvassa Hupsin ständillä on vahva miehitys, tällä kertaa miesvoittoinen.