Ettäkö ei ole mustikoita?

 

Onhan toki.  Yhtä paljon kuin viime vuonna. Siis paljon.

- Niitä on metsässä. Joissain metsissä.

- Samoissa paikoissa kuin viime vuonna,

- mikäli paikka on kostea, siis notkelmassa tai suolla.

Kehveli

 Antti Heikkinen: Kehveli, WSOY, 2018

Kuvalähde WSOY

"Mahanpohjasta naurattava veijariromaani, jossa parhaiten pärjää vähän kehveliluontoisempi eläjä." Näin sanoo WSOY. Minun mahanpohjassani on jotain vialla, tulkitsisi luultavasti WSOY. Kulunut ja kaluttu veijarirommanityyli ei napannut. Mutta: Jos piti " Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi -kirjasta, pitää myös Kehvelistä. Ja kääntäen.

Heikkisen kirja alkaa yksilötarinana, veijariromaanityyliin. Mikäs siinä, aivot narikkaan, sitä tarvitsee ajoittain. Vähitellen Suomen ja maailman sodanjälkeinen historia kirjoitetaan uusiksi. Toiset presidentit, toiset merkkihenkilöt, tosielämän merkkihenkilöiden kurjistunut ura. Yhdenlajin huumoria, joistakin hauskaa, mutta minulla ei napannut.

Kehveli on ehdottoman helppolukuinen eikä rasita mieltä.  Sellaista saattaa hyvinkin tarvita tässä ajassa. Tapahtumat ovat tavallaan dramaattisia, mutta kerronta on toteavaa, lässyttävää. Jännite puuttuu.

Antti Heikkiseltä on jo uutta tulossa: Kari Tapion elämäkerta on WSOY:n uutuuksissa. Odotettavissa lienee hyvin erityylistä tekstiä kuin Kehveli.

Neverwhere – maanalainen Lontoo

Neil Gaiman: Neverwhere – maanalainen Lontoo, 1996

Wikipedia sanoo teoksesta näin:

Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu maanalaiseen Lontooseen pelastettuaan nuoren tytön, Doorin. Door on Alapuolisesta Lontoosta. Doorin vanhemmat ja sisarukset murhattiin, sillä Doorin isä yritti avata oven Ylä- ja Alapuolisen Lontoon välille, eivätkä tätä kaikki suinkaan hyväksyneet. Richard yrittää ensin auttaa Dooria, mutta murhaajia pakenevan tytön pelastaminen koituu hänelle kohtalokkaaksi.

Helsingin sanomien Jussi Ahlrothin mukaan teos on esimerkki siitä, kuinka sarjakuvien ja novellien taitaja epäonnistuu romaanien kirjoittajana Portti-lehden arvostelussa Erkka Leppänen toteaa, ettei romaani kuulu Gaimanin tuotannon parhaimmistoon. Teos on liiankin rönsyilevä, ja televisiosarjan pohjalta tehty tarina kaipaa kuvia tuekseen.Toni Jerrman kirjoittaa kirjassa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita, että teoksen rikkaat kulissit kätkevät sisäänsä hieman onton tarinan. Rakenteessa ”noudatetaan perusfantasian kliseisintä kaavaa, jossa esineitä keräilemällä ja koettelemuksia voittamalla edetään tehtävän tasolta toiselle”.

Jos aiot lukea kirjan, elä lue tästä eteenpäin.

Arvostelut ovat kovia, mutta on niissä perääkin. Teos alkaa mielenkiintoisena. Maanalainen Lontoo ja sen asukkaat: ihmiset, rotat ja mielikuvitusolennot kiinnostavat ja hämästyttävät. Juoni alkaa vauhdikkaana ja raakana. Ennen puoliväliä alkaa kyllästyttää. Kohtaus seuraa toistaan, uusi olento toistaan. Tarinalla ei tunnu olevan päämäärää. Lopulta tullaan johonkin tulokseen, muutama pahis saa palkkansa. Maanalaisen maailman vangiksi joutunut päähenkilö pääsee takaisin. Tämä tila ei ole loppuratkaisu, mutta se on helposti arvattavissa.

Kirjan opetus: moniosaisesta tv- tms. -sarjasta on vaikea tehdä romaania. Tämähän on todettu jo moneen kertaan.

Puutteistaan huolimatta teos on lukemisen arvoinen. Sen verran erilainen se on tavanomaisesta fantasiasta.

Nyt lyödään englantilaisia lujaa

 

Näin YLE:

Distributed Proofreaders

DP

 Distributed Proofreaders on vapaaehtoisten ryhmä, joka oikolukee digitoituja vanhoja kirjoja ja
koostaa niistä e-kirjoja. Valmiit kirjat viedään Project Gutenbergiin kaikkien saataville. Kaikki henkilöt, jotka haluavat auttaa tätä työtä ovat tervetulleita liittymään. Proofreadersiin liittyneet voivat myös ehdottaa mukaan otettavia kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat päättyneet. He voivat tehdä ehdotuksia tai toimittaa itse skannaamiaan kirjan sivukuvia.

Uudet oikolukijat aloittavat tasolta P1. Kun kokemusta kertyy, etenee uusille tasoille. Niille, joita tekstien vertaaminen ei kiinnosta, on tarjolla "Smooth reading", lähes valmiiden kirjojen lukeminen epöloogisuuksien paljastamiseksi vertaamatta tekstiä skannauskuviin.

Jonkinasteinen englannin kielen taito on Proofreadersissa käytännössä välttämätön. (Saksalla tai ranskalla saattaa pärjätä.) Kopioin siksi alle heidän esittelytekstinsä suoraan.

Site Concept

Distributed Proofreaders provides a web-based method to ease the conversion of Public Domain books into e-books. By dividing the workload into individual pages, many volunteers can work on a book at the same time, which significantly speeds up the creation process.

During proofreading, volunteers are presented with a scanned page image and the corresponding OCR text on a single web page. This allows the text to be easily compared to the image, proofread, and sent back to the site. A second volunteer is then presented with the first volunteer's work and the same page image, verifies and corrects the work as necessary, and submits it back to the site. The book then similarly progresses through a third proofreading round and two formatting rounds using the same web interface.

Once all the pages have completed these steps, a post-processor carefully assembles them into an e-book, optionally makes it available to interested parties for 'smooth reading', and submits it to the Project Gutenberg archive.

https://www.pgdp.net/c/

Project Gutenberg

 

Project Gutenberg on ilmaisten kirjojen kokoelma netissä. Tällä hetkellä siellä on yli 60 000 teosta ja määrä on koko ajan kasvussa. Kirjat ovat sen verran vanhoja, että tekijänoikeudet ovat loppuneet. Uudempaa kirjallisuutta löytyy hyvin vähän, vain sellaisia, joiden tekijät ovat luopuneet oikeuksistaan.

Valtaosa kirjoista on englanninkielisiä. Tietysti jo senkin vuoksi, että palvelu on amerikkalaislähtöinen. Suomenkielisiäkin kirjoja on tarjolla satamäärin. Esimerkiksi Juhani Aholta on iso kokoelma.

Uudet kirjat tulevat sen pohjalta, mitä vapaaehtoiset toimittavat tai ehdottavat mukaan otettaviksi. Siis kokoelma on aika kirjava, eikä monenkaan kirjan kohdalla keksi muuta syytä kuin, että se on miellyttänyt yhtä ihmistä tai että se on sattunut olemaan hänellä. Mutta mukana ovat tietysti kaikki (englanninkielisen) maailmankirjallisuuden klassikot.

Useimmat kirjat ovat tarjolla eri formaateissa. Käytännöllisin on epub. Se rivittyy uudestaan, kun lukuvälineen näytön/ikkunan leveyttä muutetaan. Kirjan voi ladata Gutenbergista omalle laitteelleen, tietokoneelle, tabletille, puhelimeen tai lukulaitteeseen. Sen voi myös määrätä menemään Dropboxiin, Google Driveen tai Onedriveen käyttäjän omalle tilille.

Siitä vaan lukemaan      http://www.gutenberg.org

THL määrittelee