Järven toisella puolella on pieni kuusimetsä. Siitä ei liene puita kaadettu koskaan. Luonto kaataa, kun parhaaksi näkee. Aioin hiihtää sen läpi, mutta ei se ihan onnistunut, kun monta jättiläiskuusta on kaatunut peräkkäin. Kuin tarkoituksella, että siitä ei mentäisi.
Metsikkö on muutenkin kummallinen. Muutamissa paikoissa on lunta vain pari senttiä. Miten se on mahdollista? En keksi muuta selitystä, kuin että maan alla on maahisten pesiä. Niiden katosta haihtuva lämpö sulattaa lumen. Oviaukkoa en ole löytänyt. Niin taitavasti ne ovat sen kätkeneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti