Suomalainen kahvilla

Aseman kahvilassa on hiljaista. Ei yhtään asiakasta. Istun nurkkapöytään ja alan lukea uutisia kännykästä. Naapuripöytään asettuu nuorehko mies. "Osta hyvä kiikari", se sanoo. "Ei kiinnosta", vastaan. "Sata euroa, markethinta kaksisataaviisikymmentä", mies sanoo. "En osta, maksoi, mitä maksoi." Mies jauhaa kiikarinsa erinomaisuutta, levittelee tavaroitaan pitkin pöytää ja hivuttautuu lähemmäksi. Hälytyskellot alkavat soida päässäni, niin että korviin sattuu. Vieressäni on laukku avonaisena ja siinä lompakko yhtä näkyvissä kuin olisi laittanut siihen punaisen vilkkuvalon. Kokoan tavarani, kiroan ja lähden.