Ketäpä ei kiinnostaisi, millaista on siellä sisällä, suljetulla osastolla. Yllättäen se tuntuu aika samanlaiselta kuin missä tahansa laitoksessa, jossa samat ihmiset ovat toistensa kanssa päivästä toiseen - joitain hepulikohtauksia lukuunottamatta.
Kustantajan kirjaesittely ja kustantajan poimimat arvostelut ovat täällä.
Hurme ei yritä selitellä tai kaunistella, näin se meni. Siitä häntä kunnioitettakoon. Toisaalta kirjailija kuvaa omaa hulluuttaan terveiden käsitteillä ja terveiden maailmasta käsin. Se tuo tietynlaisen epäuskottavuuden tunnun, vaikka kaikki on tietysti totta tai ainakin voisi olla. Teoksen loppupään täyttää "hullun" kirjoittama näytelmä. Se on varmaan antoisa sisäpiiriläiselle. Epäkulturelli lukee sormi suussa.
Motkotuksesta huolimatta, hyvähän Hurmeen kirja on ja sen luki mielellään.
Erityisesti en kokenut, että se olisi estoton, poukkoileva ja täysin kreisi. Myös härski elämänasenne jäi minulta huomaamatta. Mitä ihmettä arvostelija tarkoittaa "varsinaisella maratonilla"? Sitäkö että kirja kyllästytti häntä, mutta oli pakko lukea tai ainakin selata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti