Ihan mukavasti tulee taas tuota lumenpuolta. Siitä ei vaan saa kunnon kuvaa, ei tavallisen ihmisen välineillä.
Tein pienen hiihtoretken. Menomatka oli kiva, vaikka satoikin. Palatessa huomasin tehneeni sen tavallisen virheen. Oli hiihtänyt myötätuuleen. Nyt lunta tuli naamalle sitä vauhtia, että oli pakko katsella suksenkärkiä. Mutta kuitenkin. Ah, niin reipasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti