Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max, Teos 2009.Innostuin vihdoinkin lukemaan tätä monen kiittämää teosta. Lopputulos: en ihan kuulu sen kohderyhmään. Olen liian vanhanaikanen tällaisen modernin tekstin lukijaksi.
Parkkinenhan kirjoittaa juuri niin kuin nykyisin pitääkin. Ajassa ja paikassa hypitään muutaman sivun välein. Kohtaukset ovat aika irrallisia. Niitä sitovat toisiinsa henkilöt. Suomeen sijoitetut kohtaukset muodostavat jatkumon, jonkinlaisen juonen, jos pystyy aikahypyt hallitsemaan. Tavallaan kirja on romaanin muotoon puettu novellikokoelma. Monet näistä "novelleista" ovat mainioita..
Parkkinen on taitava luomaan tapahtumia sirkukseen, hotelliin, puistoon. Ihmiset kuvataan hyvin. Jännitteet tulevat esiin, mutta niillä ei mässätä.
Tekstin tyyli menee vanhalta tontturahjukselta yli. Lukeminen tuntuu kuin puurossa uisi. Kannattaa hyvin, mutta eteenpäin pääseminen vaatii voimaa. Kielikuvat ja yksityiskohdat kaatuvat päälle. Tulee ikävä Helena Sinervon keveänä lentävää kieltä.
Kirjan loppu, muutama viimeinen luku tuntuu olevan lievästi eri paria. Kuin kirjailija olisi huomannut, että nyt on korkea aika lopettaa, saattaa juoni päätökseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti