Nuorten toivekirjasto 3, WSOY 1951
Reippaat partiotytöt lähtevät viikoksi leirille saareen. Teos kuvaa heidän elämäänsä leirillä ja päivien kulkua siellä. Leskiäiti on pulassa lähistöllä. Tytöt käyvät häntä auttamassa. Kartanon lapset joutuvat merihätään myrskyssä. Tytöt pelastavat. Ilkeä kartanonherra parantaa tapansa.
Viisikymmenluvulla pystyi kirjoittamaan ja saamaan julkaistuksi tyttökirjan ilman dramaattisia tapahtumia, ilman väkivaltaa ja ilman seksiä. Saman aikakauden poikakirjoissa taistellaan rikollisten kanssa, osoitetaan käsittämätöntä sankaruutta ja ruumiita tulee. Roistoista tietysti.
Kun Juva ei ole laittanut kirjaansa erikoisuuksia, sen pystyy vieläkin lukemaan hämmästelemättä. Nykykirjallisuuden paaduttamasta se tuntuu vähäsen tyhjältä. Olisiko parempi jos kaikki leiriläiset eivät olisi täydellisen hyviä ja oppivaisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti