Sakari Kirjavainen: Viereenkatsoja, Johny Kniga, 2009Tämän kirjan lukemisesta on jonkin verran aikaa. Olen odotellut, että josko aika tiivistäisi kirjan olemuksen. Ei taida niin kauheasti tiivistyä.
Kirja on - tietenkin - sijoitettu kahteen aikaan, joiden välillä vuorotellaan parin sivun välein.
Nykyhetkessä kertoja on halvaantuneena sairaalavuoteessa. Hän keskustelee huonetoverinsa kanssa. Keskustelu saattaa olla filsofistakin; en jaksanut keskittyä sen sisältöön. Kirjan mittaan naapuri saa sanottua sanottavansa ja kirjailija kirjoittaa hänet leikkaukseen ja ulos sairaalasta terveiden kirjoihin. Huoneessa käy sairaanhoitaja, joka ei filosofoi. Loppu on päähenkilön omia ajatuksia. Niistäkin alkaa olla loppua kohti pulaa. Käynnit nykyhetkessä suppenevat muutaman rivin mainintoihin. Vaikea tietää, haluaako kirjailija näin osoittaa, että päähenkilö on jo sanottavansa sanonut, vai onko kirjailija sanottavansa sanonut.
Toinen juoni kulkeen menneisyydessä. Päähenkilö, silloin terveenä, hortoilee elämän kuljetettavana ja ajelehtii naisen luota toisen luo. Kirjailija onnistuu varsin hyvin kuvaamaan tuota päämäärättömyyttä. Mikään ei etene, ei päähenkilön elämässä ei liioin teoksessa. Paikat vaihtuvat, naiset vaihtuvat. Siinä kaikki.
Loppu on siksi hyvin ennakoitu aiemmassa tekstissä, että se ei tuo yllätyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti