Kun lapsi kasvaa, hänen kykynsä ymmärtää sanojen merkityksiä kasvaa myös. Sana ei ole vain sana, eikä vain sen merkitys, vaan siihen liittyy, missä, milloin ja millä tavalla sana lausutaan. Sanalla saattaa olla piilomerkitys.
Varsin pienenä lapsena milloin missäkin pihan nurkassa poissa aikuisten korvien ulottuvilta kuulin toisilta lapsilta ilmauksen vikaneula hatussa. Ymmärsin, että siinä on salaista voimaa, merkitys, josta ei aikuisten kuullen puhuta. Meni varmaan pari vuotta tajuta, mikä tuo syvempi merkitys oli.
Tie kansakouluun oli sateella liejuinen ja kurainen. Kas, kuravellistä riitti puhetta koulumatkoilla, kun ruskeat saappaat loiskuttivat kuraa ympäriinsä. Saman tien tuotiin terveisiä Mikkelistä. Kaikki hauskat ilmaukset eivät olleet tuhmia. Heiska Lavonen oli suosittu keksittyjen juttujen päähenkilö.
Naapurissa oli huoltoasema, jännittävä paikka, jossa huollettiin autoja mielenkiintoisilla välineillä ja aineilla. Suuren hallin reunalla työkalujen vieressä oli iso rasvatynnyri ja sen kanteen ruuvattuna käsin käytettävä rasvapumppu. Pumpun alla oli metallilautanen tippoja keräämässä. Seinään oli naulattu käsin tekstattu lappu: Älä tiputa tassille. Paikallisen murteen relevantti lause. Mietiskelimme kaverin kanssa, olivatko aikuiset ajatelleet kehotuksen kaksimielisyyttä. Nyt olen melko varma, että kyllä olivat.
Myöhemmässä elämässä ymmärsin, että kyse oli sanamuunnoksista tahi sananmuunnoksista, yleisestä ihmisten tavasta huvittaa itseään ja toisiaan. Miksi juuri sanamuunnoksista eikä vaikka sanakäännöksistä, se välähti paljon myöhemmin.
Sanamuunnosten tarkoitus on yleensä hämmästyttää ja huvittaa niiden kuulijaa tai näkijää. Sen perusideassa onkin huumorin elementtejä: oivaltaminen, yllätys, kohteen alentaminen, naurettavaksi tekeminen. Kakkapieruhuumorin rajattomalla rasvaisella saralla ne ovat saavuttaneet laajan ja innostuneen tekijä- ja lukijakunnan, aiheena useinkin Ollin kokemukset ja sattumukset.
Kaikki sanamuunnoksiin pohjautuva ei ole eritteitä eikä erotiikkaa. Niiden tekniikkaan perustuvat myös kontti- ja vastaavat salakielet. Sisareni oli muutaman vuoden vanhempi ja saman verran taitavampi. Hän ja hänen ystävänsä puhuivat konttikieltä sujuvasti. Minua harmitti, kun en ymmärtänyt mitään, ja sehän oli tarkoituskin.
Varhaisten kouluvuosien jälkeen sanamuunnokset palasivat elämääni opiskelun alettua. Xerokopio oli uusi keksintö, joka mahdollisti tekstin ja tiedon nopean kopioinnin. Laatu huononi, kun kopiosta tehtiin uusi kopio. Korkeakoululla kiersi lähes lukukelvoton teksti Ollin kurjuudesta. Hämmästyttävää, hämmentävää ja melkeinpä punastuttavaa oli tekstin kirjoittajien ahkeroinnin tulos. Nykyisin tiedon ja ”tiedon” täyttäessä netin tuolla otsikolla löytyy runsaasti onnistuneempia ja vähemmän onnistuneita Olli-tekstejä ja luetteloita.
Ensimmäiset opiskeluvuodet olivat yhteiskunnallisen kuohunnan ja aktiivisuuden aikaa. Eräs sen ajan ilmiöistä oli kisällilaulujen uusi nousu. Yksi laulu jäi hyvin mieleen. Se kertoi rakennustyömaalla toimivasta junttaporukasta. Kaikki junttasivat työkseen, mutta erityisen ahkera oli Vihtori Torolainen. Hän se jaksoi juntata myös illat ja ruokatunnit. Laulu oli taitavasti rakennettu. Vasta lopun vinkistä tajusin, että koko sen sisältö oli allegoria ajan poliittisista tapahtumista, ja selvisi myös, ketä Vihtori Torolainen tarkoitti.
Ihmisen alitajunta kehittyy iän myötä ja se alkaa nostaa sanamuunnoksen esiin, kun sellainen on saatavilla. Kaikilla näin ei tapahdu. Espoossa on Vallikuja, Helsingissä Ollilankuja. Kalliossa oli ennen Kallion kukkakauppa. Espoon Karamalmille perustettiin myöhemmin Karakukka.
Messuhallissa vaeltaessaan turhautuu ja masentuu helposti. Mutta näytteilleasettajana oleminen on hauskaa. Yhdessä kirjoittajaryhmässä kirjoitimme ja julkaisimme muutama vuosi sitten antologian. Varasimme kirjamessuilta pöydän ja menimme myymään teostamme. Panimme esille myös osallistujien omia teoksia. Jostain tuli mukaan myös yhden ryhmäläisen tuttava ja toi oman kirjansa myyntipöydälle. Pöydän nurkalla kökötti sitten pino sanamuunnoskirjoja herkän runokirjan, minun fantasiatekstieni ja muutaman muun teoksen seurassa.
Oi aikoja, oi tapoja! Moottoritien varrella on firma, jonka nimi on omistajansa mukaan Pasi Kuikka oy. Firman toimiala on siirrettävien vessojen vuokraaminen.
Onko suuri kirjailija tästä synnistä vapaa? Ei ole, ainakaan Veikko Huovinen. Teoksen ”Pietari Suuri hatun polki” nimestä voi olla montaa mieltä.
Vieläkö sinulla on tällä saralla petrattavaa? Täällähän näitä esimerkkejä olisi. Mutta liukas on se rinne kaidan keskitien vieressä, joka vie alas limaan ja saastaan. Tutkivampien tekstien viitteitä on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti