Jules Lermina: Dolda makter

Jules Lermina: Dolda makter, skildringar ur det hemlighetfullas värld, Fröléens bokskatt, 1908.

Fröléen oli ruotsalainen kustantaja. Se perustettiin 1880 ja kaatui erinäisten yhdistämisten ja erottamisten kautta konkurssiin 1970. Se julkaisi menneen vuosisadan alkupuolella kerran kuussa ilmestyvää kirjallista aikakauslehteä. Sarjan osan 21 täyttävät ranskalaisen kirjailijan Jules Lerminan kolme novellia: Dårarne, Det tysta huset ja Spiken. Jaksoin lukea niistä vain ensimmäisen.

Novelli liikkuu jossain fantasian ja liioittelevan kerronnan rajamailla. Päähenkilö tarkkailee asianajajansa käytöstä, tämän pakonomaista menemistä autiotaloon joka päivä samaan aikaan. Hän seuraa asianajajaa taloon, tarkkailee tämän ja kahden muun miehen järjetöntä käytöstä ja saa aikaan tulipalon. Palava parru putoaa hänen päähänsä ja hän menettää tajuntansa. Ja kas, kun hän herää, hän huomaa, että häntä pidetään mielisairaana. Hänet viedään mielisairaalaan. Asianajaja on tietysti naapurihuoneessa. Päähenkilö yrittää nähdä asianajajan pään sisään ja onnistuukin siinä.

Kertomus alkaa hyvin. Asianajaja käyttäytyy todella oudosti. Mutta vähitellen mennään harhaan. Hupsista vaan ja ollaan hulluja. Hulluutta kuvataan päähenkilön uudestaan ja uudestaan toistuvilla pakkomielteisillä ajatuksilla, jotka on esitetty pitkästyttävästi ja rasittavasti. Juoni on kokonaisuutena jokseenkin älytön. Lopppu on hölmö. Lukijaa tuskastuttaa minä-kertojan ja preesensin käyttö: Menen nyt taloon, olen nyt talossa pimeässä huoneessa, kiipeän nyt kaapin päälle, juoksen nyt pakoon. Höh!

Jos nykyään kirjoitetaan epäonnistuneita kertomuksia, niin sitä tehtiin jo sata vuotta sitten. Erona on se, että silloin ne painettiin arvokkaan kustantajan toimesta ja käännettiin ja painettiin toisen arvokkaan kustantajan toimesta. Nykyisin ne jäävät tekijän koneelle tai sijoittuvat jollekin netin kirjoittajasivustolle.

Mietittäväksi jää, oliko hölmö kertomus niin hölmö sen ajan lukijan mielestä. Kirjoitustyyli oli silloin yleisesti erilainen ja teksti eteni verkkaisemmin. Asioita perusteltiin vahvemmin, eikä jätetty lukijan havaittavaksi. Mutta tuntuiko juoni siihen aikaan paremmalta? Oliko sen väliä? Oliko hulluudesta, mielisairaalasta ja väkivaltarikoksesta kertominen riittävää mielenkiinnon ylläpitämiseen?

Muurlassa

Muurlassa on tuottajatori. Siellä on myytävänä - ja siis myös ostettavana - paikallisten tuottajien
tuotteita: jauhoja, leivonnaisia, säilykkeitä, lihaa,  mausteita, neulontatöitä jne. Seassa on jonkin verran normaalia kauppatavaraa kuten olutta. Hinnat ovat kohtuulliset. Tuntuu mukavalta ostaa tuotteita, joita ei ole lähimarketissa.

Tori on suuressa puuhallissa. Pari vuotta sitten sen päässä oli lounaskahvila. Torin yhteydessä oli iso halpahalli, jossa oli kaikenlaista poistotavaraa. Nyt kahvila on suljettu ja kulku halpahalliin laudoitettu umpeen. Ulkoa katsoen sen tiloissa ei näytä olevan mitään. Ikävä juttu. Toivottavasti tuottajatori säilyy.

Vähän matkan päässä on entisen Muurlan lasitehtaan tehtaanmyymälä. Hienoa lasitavaraa, muumikamaa ja tietysti Angry Birds -tauhkaa. Tilassa on myös kahvila. Valikoima on suppea, mutta hyvä että on edes jotain.

Neljän tuulen tupa, Hanko

Ravintola on kallioisella niemellä. Todella miellyttävä paikka lämpimänä kesäpäivänä. Talvella saattaa olla toista. Autolla pääsee perille, mutta ei ihan seinään kiinni, joten autot eivät häiritse. Kallio on sään vahvasti hiomaa. Mukava paikka istuskella auringossa. Koloissa ja syvänteissä kukkii harvinaisia kasveja.

Palvelu oli asiallista. Ruoka tuli nopeasti ja se oli mukavan syötävää. Annos ei ollut valtava, mutta ei nälkäkään jäänyt. Hinta ei ollut ihan lounasbaarien tasoa, mutta ei pahakaan. Lapsilta perittiin sama maksu.

Herneiden verkostoituminen -2

Herneet ovat nyt parikymmentä senttiä pitkät. Ne ovat tarttuneet tiukasti toisiinsa. Rakenne on vahvasti pystyssä. Toistaiseksi se on matala, mutta kuitenkin niin korkea, että yksittäinen varsi ei pysyisi pystyssä.

Intiaani ja sammakot?

Ei kai sentään? Kyllä! Kaikki on mahdollista Kasvihuoneilmiössä.

Liikenteen väärentäjiä: blogsrating.pw ja flf-course.com

Onko blogissasi runsaasti vierailuja osoitteesta blogsrating.pw tai flf-course.com? Niistä tuleva liikenne on tarkoitettu houkuttelemaan blogin omistajaa vierailemaan kyseisillä sivuilla. Siis niistä tulevan liikenteen voit vähentää blogisi kävijöiden miellyttävästi kasvaneesta määrästä.

Lainaan alle asiaa tutkineen blogitekstistä pätkän.

<klips>

These are domains that fake traffic hits to a web site.  They know that webmasters look at the web analytics, and when they see a whole pile of hits from a website, they are curious as to why that website is sending traffic their way.  So they check it out, and it ends up being a spam site that wants to sell you drugs, or weight loss programs.  They are a blight on the web community.  They practice Black Hat SEO.

Two of the worst domains that are traffic faking my blogs are:

blogsrating.pw
flf-course.com

<klips>

Samaa laatua pornosisällöllä edustaa  http://topblogstories.com/. Siitä bloggasin jo aiemmin.

http://www.filmhill.com'in liikenne on ainakin minulla flf-course.com'sta alunperin tulevaa ja vain eteenpäinohjattua.

Afrikan kuningatar

Afrikan kuningatar, ohjannut John Huston, mukana mm. Katharine Hepburn ja Humphrey Bogart.

Bogart sai tästä leffasta oscarin ja Hepburn oli edokkaana. Hämmästyttävää. Aika on ajanut tämän elokuvan ohi pahan kerran.

Tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan ensimmäisen maailmansodan aikaan. Saksalaiset tekevät ensin pahojaan. Päähenkilöt päättävät upottaa saksalaisen sotalaivan. Sitten lasketaan jokea pitkin pienellä höyrylaivalla järvelle, jolla laiva seilaa. Luonto vastustaa kerran toisensa jälkeen. On ampiaisia, iilimatoja, kaislikkoa ja tietenkin kauheita koskia yksi toisensa jälkeen. Siinä sivussa rakastutaan pikkasen. Rutiininomaisesti ja kyllästyneesti. Kuka sitä jaksaa rakastua innokkaasti kerran toisensa jälkeen sekä valkokankaalla että todellisessa elämässä?

Lopussa on olevinaan pikku jännitystä, kun sankarit joutuvat saksalaisten vangiksi ja saksalaiset aikovat hirttää heidät. Kohtaus on pikemminkin humoristinen kuin pelottava. Jotta ketään ei hirvittäisi, vähän väliä näytetään, että saksalaisten laiva tulee tuhoutumaan.

Oscarin ansaitsevat virran rannan apinat ja virtahevot.