Sakari Kirjavainen: Viereenkatsoja

Sakari Kirjavainen: Viereenkatsoja, Johny Kniga, 2009

Tämän kirjan lukemisesta on jonkin verran aikaa. Olen odotellut, että josko aika tiivistäisi kirjan olemuksen. Ei taida niin kauheasti tiivistyä.

Kirja on - tietenkin - sijoitettu kahteen aikaan, joiden välillä vuorotellaan parin sivun välein.

Nykyhetkessä kertoja on halvaantuneena sairaalavuoteessa. Hän keskustelee huonetoverinsa kanssa. Keskustelu saattaa olla filsofistakin; en jaksanut keskittyä sen sisältöön. Kirjan mittaan naapuri saa sanottua sanottavansa ja kirjailija kirjoittaa hänet leikkaukseen ja ulos sairaalasta terveiden kirjoihin. Huoneessa käy sairaanhoitaja, joka ei filosofoi. Loppu on päähenkilön omia ajatuksia. Niistäkin alkaa olla loppua kohti pulaa. Käynnit nykyhetkessä suppenevat muutaman rivin mainintoihin. Vaikea tietää, haluaako kirjailija näin osoittaa, että päähenkilö on jo sanottavansa sanonut, vai onko kirjailija sanottavansa sanonut.

Toinen juoni kulkeen menneisyydessä. Päähenkilö, silloin terveenä, hortoilee elämän kuljetettavana ja ajelehtii naisen luota toisen luo. Kirjailija onnistuu varsin hyvin kuvaamaan tuota päämäärättömyyttä. Mikään ei etene, ei päähenkilön elämässä ei liioin teoksessa. Paikat vaihtuvat, naiset vaihtuvat. Siinä kaikki.

Loppu on siksi hyvin ennakoitu aiemmassa tekstissä, että se ei tuo yllätyksiä.

Kerttu Juva: Leppiluodon leiriläiset

Kerttu Juva: Leppiluodon leiriläiset,

Nuorten toivekirjasto 3, WSOY 1951

Reippaat partiotytöt lähtevät viikoksi leirille saareen. Teos kuvaa heidän elämäänsä leirillä ja päivien kulkua siellä. Leskiäiti on pulassa lähistöllä. Tytöt käyvät häntä auttamassa. Kartanon lapset joutuvat merihätään myrskyssä. Tytöt pelastavat. Ilkeä kartanonherra parantaa tapansa.

Viisikymmenluvulla pystyi kirjoittamaan ja saamaan julkaistuksi tyttökirjan ilman dramaattisia tapahtumia, ilman väkivaltaa ja ilman seksiä. Saman aikakauden poikakirjoissa taistellaan rikollisten kanssa, osoitetaan käsittämätöntä sankaruutta ja ruumiita tulee. Roistoista tietysti.

Kun Juva ei ole laittanut kirjaansa erikoisuuksia, sen pystyy vieläkin lukemaan hämmästelemättä. Nykykirjallisuuden paaduttamasta se tuntuu vähäsen tyhjältä. Olisiko parempi jos kaikki leiriläiset eivät olisi täydellisen hyviä ja oppivaisia?

Talvivaara - uskon asia ...

... tai lähes uskonnon. Siltä näyttää yrityksen pörssikurssin kehitys. Kun firman omistus oli vielä normaalilla
pohjalla, osakkeen arvo valui ja valui alaspäin. Vähitellen yritysomistajat liukenivat ja jäljelle jäivät lähinnä valtio ja suomalaiset yksityishenkilöt. Sen jälkeen kurssi on kulkenut ylös alas kymmeniä prosentteja päivästä toiseen. Pieninkin positiivinen uutinen - luokkaa "firma ei kaatunut vielä" - riittää kurssinousuun.

Tänään tuli mutaa naamalle oikein kunnolla. Saatiin kyllä lupa uraanin rikastamiseen. Jotain tuottoa siitä voi odottaa vasta vuosien jatkokäsittelyiden ja valistuskierteen jälkeen. Mutta, mutta ... Uutta kaivosta ei saa avata. On talletettava 70 miljoonaa lisää takuita ympäristötuhon varalle. Kaksi vanhempaa liuotuskasaa on lakannut toimimasta. Ja sitten se viime vuoden tulos. Liiketoiminnan tappio on 140 prosenttia liikevaihdosta. Tulot 78 miljoonaa, menot 108 miljoonaa. Lisäksi on havaittu, että yritys on kuvitellut omistavansa rahanarvoista tavaraa 600 miljoonan arvosta enemmän, kuin on todellisuus. Tämä virhe on oikaistava eli alaskirjattava. Vuoden tulokseen tulee lisää tappiota tuo 600 miljoonaa. Koko tappio on 700 miljoonaa, 905 prosenttia liikevaihdosta. Normaali firma on kriisissä, jos tappio on yli kymmenen prosenttia. Lainaa on Talvivaaralla riittävästi. Siitä pitäisi maksaa takaisin tai kattaa uudella lainalla 250 miljoonaa vuonna 2015.

Mitä tekee firman osakekurssi tänä murheen päivänä? Pyörii samalla tasolla pitkin päivää, vajoaa vähän ennen päivän päätöstä neljä prosenttia miinukselle. Omistajien usko on vahva. Miksi? Valtio ei voi myydä 15% osuuttaan. Kyse on sadoista työpaikoista ja osakkeiden myynti olisi huono signaali valtion suunnasta. Ykstyiset ilmeisesti uskovat saavansa sijoituksensa takaisin. Talvivaara menee yrityssaneeraukseen. Silloin sen velkoja annetaan anteeksi niin paljon, että yritys voi jatkaa. Jos velat armahdetaan, nikkelin hinta nousee ja uusista kasoista heruu metallia paremmin kuin vanhoista, firma alkaa kannattaa. Osakkeen hinta nousee, nousee moninkertaiseksi, kymmenkertaiseksi, satakertaiseksi ...

Tyhjät kuoret

Pääsiäinen on mennyt. Pääsiäispupu on luonut nähkansa. Nyt siitä on jäljellä tyhjät kuoret. Pelkäänpä, että vappupullolle käy pian samoin.

Mihin me tarvitsemme tällaista puhelimen tiedonsiirtonopeutta? Emme niin mihinkään.

Hesarissa oli taas kerran juttu, jossa ihannoidaan tiettyjen älypuhelinten teknisiä ominaisuuksia. Nyt puhutaan tiedonsiirtonopeudesta. Nopein vehje siirtää yli 120 megabittiä sekunnissa. Artikkelissa on pitkä lista puhelinten tiedonsiirtonopeuksista. Lukijalle luodaan kuva, että vain huippumallit ovat hyviä, muiden siirtonopeus on surkea.

Artikkeli ei ota kantaa, mihin käyttäjä tarvitsee moisia nopeuksia. Normaali käyttäjä ei tarvitse mihinkään. Hesarin jutun lopussa todetaan, että 5 megabittiä sekunnissa riittää hyvälaatuisen videokuvan katselemiseen. Siis 4% huippumallin nopeudesta. Artikkelissa luetelluista 75 puhelimesta vain yksi ei yllä tähän nopeuteen.

Hesarin toimittajalta on unohtunut sekä kriittinen tarkastelu että puhelimen käyttäjän näkökulma tekniikkaa ihailtaessa. Taas kerran.

Hakusanamainonnan ABC -kirja - vain Internet Explorerin käyttäjille

Kirjan nimi on pikkasen laajempi kuin sen sisältö. Kohteena on mainonta Googlen AdWords'in avulla. Edellinen teos aiheesta on vuodelta 2007, joten kirjalle on tilausta. Kirjalla on oma nettisivunsa. Minä en saa siitä mitään selvää. Se on kokonaan valkoinen. Ongelma tässä tapauksessa on se, että käytän AdWordsinkin tekijän Googlen selainta, Chromea. Internet Explorerilla sivu kyllä näkyisi. Huomauttaisin sivun tekijälle tilanteesta, mutta miten sen tekisin, kun en näe sivulla mitään yhteysosoitetta. En näkisi, vaikka näkisin sivun sellaisena kuin se Explorerilla näkyy. Toivottavasti kirjan tekijä googlettaa ahkerasti teoksen saanaa huomiota ja havaitsee tämänkin.

Uutta runoa luomaan

Jokunen vuosi sitten oli pienoinen trendi tehdä runoja hakukoneella. Googletettiin mielenkiintoista sanaa ja koottiin tuloksista tekstiä pötköön. Siinä oli runo.

Tablettien ja älypuhelinten tekstinsyöttö tarjoaa sanaehdokkaita, jotka sopivat sen mielestä edeltävän perään. Vaihtoehtoja on yleensä kolme tai neljä. Runo tehdään siten, että ensin valitaan joku tyhjään tekstiin tarjolla olevista sanoista ja seuraavat valitaan aina esille tulevista ehdokkaista. Itse ei kirjoiteta mitään.

Esimerkiksi näin:

Hei kaikille pitkästä aikaa, mutta ei se mitään muuta kuin että se on ihan ok. Jos se olisi pitänyt tehdä ja sitten kun se on luotu!paikka on ihan hyvä ja ota yhteys sähköpostitse. 

Ensi katsomalla tässä ei näytä olevan mitään tolkkua, mutta niinhän se runon kanssa usein on. Lukijan on pohdittava sitä mielessään ja löydettävä sen syvällinen merkitys.