Leipäkone oli palvellut kaksikymmetä vuotta ja tuottanut tuhansia leipiä. Vatkain tuli väljäksi ja sen juuresta vuoti nestettä koneistoon. Pinnoitus kului ja leipä oli vaikea saada vuoasta pois. Ostimme uuden, toista merkkiä. Hyvää leipää ei sillä saanut millään. Leipä siitä tuli, mutta melkein raaka ja mauton. Alkupareinen kone oli Panasonic. Sen merkkisiä ei ollut enää kaupoissa. Onneksi meillä on Huutonet. Neljätoista euroa liikkeelle, ja aidosti vähän käytetty kone muutti meille. Se teki hyvän leivän, aivan kuten alkuperäinenkin Panasonic. Vanha kone, siis se Pansonic, vietiin mökille. Jos vaikka joskus tulisi käytettyä.
Maalaiskauppojen leipävalikoima on suppeampi kuin kaupungissa. Suurten leipomoiden mössöviipaleet ovat hyvin esillä, mutta siinä se sitten onkin. Leipäkoneelle tuli käyttöä. Se oli tietenkin yhtä hankalaa kuin aikaisemmin kaupungissa, vanha kone ei maalaisilmasta parantunut. Mutta onneksi meillä on Huutonet. Kohta meillä oli myös mökillä vähän käytetty Panasonic. Hyvää leipää sai nyt mökilläkin pikkuvaivalla.
Vain yhtä ihmettelen. Miten ihminen voi pärjätä mökillä ilman leipäkonetta? Tarkoitan tietenkin Panasonic-leipäkonetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti