Eräällä mökillä oli ennen öisin pilkkosen pimeä, jos kuu ei sattunut mollottamaan taivaalla. Sitten parin kilometrin päässä olevalle valtatielle laitettiin katuvalot. Valtatie ei ollut hyvä valoista huolimatta. Tehtiin uusi moottoritie kiertämään mökki laajassa kaaressa toiselta puolelta. Nyt, jos on pilvistä, taivaanranta hohtaa joka puolella. Se näyttää ihan hauskalta.
Asia on ihan toinen, kun muistelee, mitä media on tiedottanut. Kaupungissa on katuvalot ja sillä hyvä. Mutta maaseudulla valot ja varsinkin katuvalot ovat valosaastetta. Ne tärvelevät mielikuvan maaseudusta elävänä museona, jossa mikää ei muutu. Tuntuu turvalliselta, että muutoksen ja uhkien maailmassa on tuo muuttumaton ympäristö, johon voi palata, jos urbaani elämänmuoto tuhoutuu. Uusi lastenkirjakin kertoo onnellisen lehmän seikkailuista 1800-lukua muistuttavassa ympäristössä.
Eläimetkin kärsivät valoista. En kyllä tiedä miten ja missä määrin. Joka tapuksessa minä kannan korteni kekoon valosaastetta vastaan. Käytän vastedes pihalla käydessäni sitä himmeämpää taskulamppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti