Prisman verkkokauppa lupaa ilmaisen toimituksen mutta antaa kalliin - ja väärään paikkaan

Prisman verkkokauppa lupaa sivullaan ilmaisen toimituksen Postin pakettiautomaattiin. Sama lukee S-marketissa automaatin seinässä.

Halusin uuden ukoilukartan. Prisman nettikaupasta löytyi. Mutta yllätys yllätys. Ainoa toimitustapa on nouto postista. Lähetyskulut 6,90€. Postiin on matkaa 6 km, automaatille 200 m. Kartta mahtuu kirjekuoreen, mutta ei voi valita toimitustavaksi kirjeenä, vaan Prisma haluaa, että matkustan postiin ja jonotan siellä.

Otin yhteyttä verkkokaupan asiakasneuvojaan (sinällään hyvä palvelu). Hän pahoittelee.

Hätä ei ole tämän näköinen. Olen määritellyt Postin sivulla pakettien edelleenohjauspalvelun. Se on ilmainen. Kartta tulee siis kuitenkin vieressä olevaan pakettiautomaattiin. Mutta ei ilmaiseksi vaan hintaan 6,90€.

Lisäys 19.11.  Valitin Prismalle kohtelusta. He lupasivat hyvittää toimituskulut.

Kultainen sääntö tietokoneongelmissa

Jos tietokoneen tai vastaavan vempeleen kanssa on ongelmia, googleta aina ensimmäiseksi netistä. On hyvin mahdollista, että muillakin on sama ongelma ja he ovat löytäneet ratkaisun. Jos netistä ei mitään löydy, yritä sitten vasta myyjän tai maahantuojan tukea.

Ostin tietokoneen. Teetin sillä kaikki 71 windowsin päivitystä. Nostin 8.1:een. Asensin Libre officen ja muuta tarpeellista. Vasta muutaman päivän päästä tuli mieleen kokeilla videoita. Ei toiminut. Kokeilin musiikkitiedostoa. Ei toiminut. Soitin myyjän tukeen. Neuvoi kyllä ystävällisesti, mutta asia ei parantunut. Asennutti äänidrverit uudestaa. Ei auttanut. Käski asentaa kaiken uudestaan, mikä on monen tunnin työ. Sen verran viisastuin, että ongelma syntyi 8.1 -upgradessa.

Vasta nyt tuli mieleen katsoa netistä. Suunnilleen kolmas osuma vei vamistajan sivulla olevaan keskusteluun. Siellä oli kaksi vaihtoehtoa 1. asentaa toinen äänidrivereistä uudestaan mutta ei suinkaan MS:n vaan laitevalmistajan sivulta. 2. ottaa äänilaitteen erityisominaisuudet pois käytöstä. Tein jälkimmäisen. Kolme hiiren naksautusta, ja ongelma oli ratkaistu.

Tietysti olisin voinut ajaa 10 km koneen myyneeseen liikkeeseen, jättää koneen sinne pariksi viikoksi, ja ajaa 10 km sitä hakemaan.

Gigantti hämäsi hintaturvalla

Kävin Gigantissa ostamassa tietokoneen. Valikoima oli hyvä. Palvelu toimi loistavasti. Myyjä oli avulias ja ystävällinen.

Kun tuote oli tilattu, myyjä kysyi, haluanko tietokoneelle hintaturvan. Jos he alentavat tuotteen hintaa seuraavan 30 päivän aikana, minä saan omani tuohon alempaan hintaan. Ja se on täysin ilmainen. Tietysti halusin.

Myyjä puuhasi pitkään koneellaan. Hän kertoi että hintaturvakortti tulee kotiin muutaman viikon kuluttua ja tuote maksetaan, kun kotiin tulee lasku. Sitten hän näytti hintaturvakortin kuvaa. Epäilys heräsi. Pitkän tivaamisen jälkeen hän myönsi, että hintaturvakortti onkin luottokortti, johon on liitetty Gigantin hintaturva. Siis minulle oli tehty luottokortti kertomatta asiaa ja yrittämällä peitellä sitä loppuun asti. Kun pyysin peruuttamaan kortin, myyjä teki sen kyllä kohteliaasti. Kyseistä myyjää ei voine syyttää. Hänet on varmaankin ohjeistettu niin menettelemään. Yhtä kaikki, kusetuksen maku jäi suuhun.

Scoopshot - valokuvien välittäjä

Netin varrella tuli vastaan Scoopshot. Yrityksen ideana on amatöörikuvien ostaminen ja vastaavasti
myyminen yritysten käyttöön. Kuvista kiinnostunut voi luoda Scoopshotin sivulle tehtävän. Kuvaajat voivat tarjota kuviaan tähän tehtävään. Tehtävän asettaja ostaa sitten haluamansa kuvien oikeuden, tai sitten ei osta. Kaikki kuvat ovat näkyvissä ja niitä voivat ostaa muutkin kuin tehtävän asettaja.

Paikallisen tehtävän asettaminen on ostajalle ilmaista. Laajempaa aluetta koskevat tehtävät ja lisäominaisuudet maksavat. Yrityskäyttäjille nuokin hinnat ovat kohtuullisia. Kuvista tarjottavat hinnat näyttävät olevan muutaman dollarin luokkaa. Scoopshot ottaa tietysti myynti- ja ostohinnan välistä. He ilmoittavat itse, että tätä erotusta he eivät kerro. Etusivun esimerkkitapauksessa se näyttää olevan puolet. Kohtuullista amatöörikuvaajalle, jolla ei ole normaalisti mitään keinoa myydä kuviaan.

Hyötyjiä ovat Scoopshot itse, halpoja kuvia ostavat yritykset ja harrastelijavalokuvaajat. Häviäjiä ovat kuvatoimistot, ammattikuvaajat ja tietysti ja erityisesti näitä kuvia silmiinsä saavat julkaisujen lukijat. Kuvien tason lasku on väistämätön.

Onko asia niin, että kuvan taiteellisella tai teknisellä laadulla ei ole väliä, kunhan tekstin kyljessä on joku kuva? Julkaisijat näyttävät ajattelevan, että ei ole. Toinen esimerkki tästä suuntauksesta on sanomalehdissä yleistyvät lukijoiden kuvat. Uutisjutun mukaan taitetaan tuhruinen kuva, jossa on hämäriä hahmoja. Kuvan lähettäneelle kansalaiselle maksetaan vitonen tai viisikymppiä. Murto-osan murto-osa siitä, mitä oman valokuvaajan paikalle lähettäminen maksaisi.

Kirsti Ellilän blogia on vieläkin ikävä

Normaali kirjailijan blogi toimii näin: ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja, seuratkaa blogia - hups nyt se tuli ulos, kyllä se on mainio, ostakaa - kyllä se sai hyvät arvostelut ostakaa - ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja ...

Kirsti Ellilän blogi ei ollut tällainen. Siinä puhui ihminen, ei niinkään kirjailija. Postauksen olivat hyviä, mielenkiintoisia, vaihtelevia. Erityistä oli, että kirjoittaja ei laskelmoinut, vaan kirjoitti sitä, mikä hänen mielessään liikkui. Mainioita olivat myös sen kommentoijat: Kirstin ystävät kaikessa empaattisuudessaan ja nimimerkki "anonyymi", joka oli ihanan yksisilmäinen ja rajoittunut.

Yhtenä päivänä blogiin ei enää päässyt. Pahemman kerran jäi arveluttamaan, miä oli syy.

Hyvä Kirsti Ellilä! Laita blogisi takaisin. Kirjoita sinne kuten ennen. Suuri seuraajajoukkosi kaipaa sitä. Myös menestyksesi kirjailijana kaipaa sitä. Tunnettuus on tärkeä tekijä kirjan myynnissä. Yksi tekijä tunnettuudessa on blogi. Blogi takaisin, pliiiis ....

Posti petraa asiakaspalvelua kuin sika juoksua

Aivan naapurissa on Postin pakettiautomaatti. Mieleni tekisi ohjata sinne verkkokaupoista tilaamani tavarat, mutta se ei onnistu. Esimerkiksi Verkkokauppa.com antaa mahdollisuuden valita automaatin antamalla postinumeron. Se antaakin lista useista kilometrien päässä olevista automaateista mutta ei sitä vieressä olevaa. Reklamoin joitain viikkoja sitten kaksi kertaa sähköpostilla. Sain kumpaankin asiakasta halveksivan vastauksen.

Pari päivää sitten tilasin usb-tikun. Jouduin ohjaamaan sen taas kilometrien päähän. Kiukustuin ja menin Postin sivulle valittamaan. Kas, myt siellä oli mahdollisuus chattiin. Avasin keskustelun. Minulle vastattiin muutaman minuutin päästä. Onnistuin vakuuttamaan Postin henkilön siitä, että jotain on vialla. Kymmenen pistettä Postille. Halu auttaa asiakasta eikä tietoakaan halveksunnasta. Jään innolla odottamaan, korjataanko ongelma.

Tämä asiakaspalvelun muoto näyttää toimivalta. Kirjallinen ilmaisu on aina täsmällisempää ja samalla se antaa mahdollisuuden täsmentää ongelman kuvausta.

Postin sivu antaa vielä mahdollisuuden ottaa keskustelu talteen sähköpostin kautta.

Päivämäärä: 29/10/2013 8:48:56 Operaattorin nimi näkyvissä Joonas

Operaattori: Joonas Normaali Viesti Järjestelmä (8:48) 14294231 Järjestelmä (8:48) Viite1: Järjestelmä (8:48) Viite2: Joonas (8:48): Tervetuloa keskusteluun. Sinua palvelee Joonas. Miten voin auttaa? Käyttäjä (8:51): Tilasin juuri tuotteita Verkkokauppacom''ista. Sen sivulla voi valita pakettiautomaatin, mutta vain postinumerolla. 02720 antoi automaatteja Viherlaaksossa, Leppävaarassa jne, mutta ei Lähderannan automaattia. 02720 on Lähderannan postinumero. Jouduin tilaamaan Leppävaaraan. Postin edelleenohjauksessa oli vastaava juttu. 02720 ei löydä. Joonas (8:55): Pieni hetki kiitos. Joonas (9:01): Verkkokauppa.com näyttää postinumerolla lähimmät pakettiautomaatit, mutta on myös mahdolista valita itse pakettiautomaatti mihin lähetys toimitetaan. Käyttäjä (9:05): Muistaakseni siinä on sama ongelma. Minusta näyttää siltä, että jossain Postin järjestelmissä postinumeroa 02720 ja Lähderannan S-marketin automaattia ei ole kytketty toisiinsa. Eikö sitä asiaa voi mitenkään tarkistaa? Huomaa, että karttasovelluksessa, joka näyttää automaattien sijainteja, se toimii. Eli ongelma on jossain muualla. Jos et usko, katso Lähderannan automaatin käyttötilastoja. Olen nähnyt sieltä otettavan paketin vain yhden kerran monen kuukauden aikana. Joonas (9:07): Tarkistin verkkokauppa.com sivuilta ja huomasin, että S-market Lähderanta 02725 ei löydy postinnumerolla 02720. Käyttäjä (9:11): Hyvä. Ehkä asialle tehdään jotain. Tilaan jatkuvasti verkkokaupoista ja harmittaa hakea Leppävaarasta, kun automaatti on vieressä. Kiitos sinulle vastauksista ja vaivannäöstä. Joonas (9:11): Kiitos teille, että ilmoititte asiasta. Ilmoitan asiasta eteenpäin ja toivottavasti saamme ongelman korjattua mahdollisimman pian.

Kuvalehdestä kiusaantuneita

Lueskelin Kuvalehden jutun kommentointia satunnaisesti vastaan tulleista blogeista. Vähän hämmästytti, että Otavan itsesensuuri ei saanut tuossa otoksessa mainintaakaan. Vaikeneminen tarkoittaa sananlaskun mukaan hyväksymistä. Mutta itse Kuvalehden juttu herätti tyrmistystä ja tyrmäystä. Alla pari esimerkkiä.

Joonas Konstig veti herneet väärään kurkkuun heti aamukahvilla. Hän kirjoittaa:

Inhoan, inhoan, inhoan ja halveksun tätä nykyaikaa, jossa joudun elämään. Tulee kaiken maailmaan “uutisia” ja “kohuja” ja muita päiväperhoärsykkeitä, joita pitää klikata ja joihin pitää sitten heti reagoida tavalla, joka on klikkaamisseksikästä. Ja tämä on “tärkeää” ja “keskustelua”, ja “hyvä kun keskustellaan”. Ja jos et osallistu, et ole olemassa. Minun piti tämäkin aamu käyttää kuolleiden kirjailijoiden lukemiseen eli johonkin tärkeään, mutta niinpä vain tuorein kohu vei mentaalisen energiani. Kyse on Suomen Kuvalehden artikkelista kotimaisen romaanin nykytilasta. Silmäilin sen etsiäkseni siitä omaa nimeäni ja heitin sitten pois.

Voi Joonasta. Syntyi tähän inhottavaan aikaan. Ja nyt vielä tuo kuvalehtikohu, johon hän ei päässyt osalliseksi. Jos aikakone keksitään, suosittelen Joonaalle siirtymistä vuoteen 1697.

Dr. Jukka Kemppinen, b. 1944, former professor (Information Law), former judge (Court of Appeals), reader (German "Dozent") (IPR, Information Law, Cultural History). Author (poetry, fiction, non-fiction) and translator from so many languages; far more than 1 000 articles in reviews, journals, magazines, newspapers; television, broadcasts, kiihtyi niin, että ei ehtinyt miettiä mitä ilmaisi. Tai ehkä hän ilmaisi niin tieteellisesti, että minä en ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa. Tähän nyt kuitenkin pieni näyte hänen pitkästä postauksestaan.

Viihteen pelkääjät jättävät huomiotta, että esimerkiksi jumalanpalvelukset olivat vielä sata vuotta sitten puhtaasti viihteellisiä. Kun kirkolle tultiin mm. juomaan ja tappelemaan, nuo kevyet kolme tuntia olivat sopiva viihdetilaisuus, jonka aikana pystyi keräämään voimia uusiin ilkitöihin. Suurinta viihdettä olivat tietenkin hirttäjäiset ja muut julkiset teloitukset.

Näin siis armon vuonna 1913. Isäni täytti silloin 11. Ei kertonut minulle koskaan, kävikö hirttäjäisissä.

Jahah, ja sitten se kohun aiheuttaja itse. Suomen kuvalehden artikkeli on täällä.