Metsän tarina

METSÄN TARINA on koko perheen elokuva ainutlaatuisesta suomalaisesta metsästä, sen värikkäästä ja monimuotoisesta elämästä. Elokuvan pääosissa ovat metsän lukuisat asukkaat: karhut ja hirvet, käärmeet ja pöllöt, muurahaiset, sammakot ja liito-oravat, muinaiset sielulinnut kuten kuukkeli, palokärki ja monet, monet muut.

Näinhän se on. Kuvaus on erittäin onnistunutta ja ykstyiskohdissa suorastaan hämmästyttävää. Sitä kannattaa mennä katsomaan. Elokuva antaa paljon niille, jotka eivät ole oleilleet metsässä joka kelillä ison kiikarin kanssa tai katsoneet päätään kipeäksi luontodokumentteja. Mitää erityistä juonta siinä ei ole, pätkä sieltä, toinen täältä. Siis mikä on tarina? Kertojan ääni juttelee mukavia metsästä ja sen menneisyydestä. Ihan hyvä, mutta kertomusta siitäkään ei oikein synny.

Kaikki vanhenee

En tarkoita itseäni enkä puhelintani, vaan teknisen infran kokonaisuutta.

Lähtiessäni hiihtämään otin mukaan kaiken varalta pitämäni vanhan puhelimen,
jos vaikka sattuisi hankeen putoamaan, niin ei niin paljon harmittaisi. Maisema oli niin
kaunis, että teki mieli ottaa siitä kuva. Hyvin kävi. Sitten tökki kun yritin siirtää kuvaa
tietokoneelle. Nokian suite ei suostunut tuntemaan niin vanhaa puhelinta. En keksinyt
mitään muuta tapaa kuvan siirtämiseen kuin lähettää se itselleni tekstiviestinä.
Onnistui, mutta puhelin skaalasi sen 11 kB:n kokoiseksi. No, onhan se katseltavissa
sellaisenakin, ainakin ruudulla.

Markdown

Menin kalliiseen höyhenkauppaan katselemaan talvitakkeja. Kuinka ollakaan siellä oli yksi juuri minun kokoani ja sopivaa kuosia. Kun kiikutin sen tiskille, myyjä(tär) hyrisi tyytyväisyyttä. Häneltä pääsi hämmästyksen huudahdus, kun hän huomasi, että alkupreäisen kuuden ja puolen sadan euron hinnan viereen oli liimattu päällekkäin kolme punaista tarrraa ja päällimmäisessä luki sata euroa. Hän hoiti rahastuksen hyvin kohteliaasti, mutta ilo ja onni oli hävinnyt hänen äänestään.

Jalka

Roskakatoksen oviaukosta pilkotti jalka. Jännitti, mitä löytyisi jalan jatkeena. Ei löytynyt mitään.

Rahadoping

Norjalaishiihtäjällä on oma kuuden hengen tukiryhmä, luksusbussi jne. Päälle tulevat Norjan maajoukkueen yhteiset palvelut, jotka eivät nekään liene surkeammasta päästä. Näin hillitön rahan käyttö ei voi olla tuottamatta etua muiden maiden kilpailijoihin. Onko kyseessä enää reilu kilpailu, vai kilpailu siitä, kenellä on eniten rahaa panostaa joka asian viilaamiseen. Pitäisikö rahan käyttöä rajoittaa myös hiihdossa, kuten joissain joukkuelajeissa ja formuloissa on jo tehty?

Ruokaa hakemassa

Tintit istuvat pensaassa, lentävät kymmenen metriä lintulaudalle, nappaavat yhden siemenen ja lentävät takaisin pensaaseen sitä syömään. Auttaisikohan ihmisten ylipaino-ongelmiin, jos jokainen suupala pitäisi käydä hakemassa kymmenen metrin päästä?

Joulukortti

Tämän joulun kortti valmistui ajoissa, jo jouluaattona. Ja julkisuuteenkin se ehti jo jouluna.

Professori asialla

Onneksi on Professorin yskänlääke. Se hoitaa ruumiin lisäksi myös sielua. Valitettavasti sitä saa vain Yliopiston apteekista.

Säilytetään kolme kuukautta

Museokadulla on matkalaukkukorjaamo. Mainio asia, ei tarvitse jokaisen pyörän ja kahvan irtoamisen takia ostaa uutta laukkua. Kävin liikkeessä ensimmäisen kerran noin kolmekymmentä vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut tuona aikana. Joka paikka on täynnä laukkuja, vain pieni läiskä keskellä lattiaa on tyhjä.

Vastakuitissa luki: Laukkua säilytetään kolme kuukautta. Minusta näytti, että vanhimpia laukkuja oli säilytetty ainakin sen 30 vuotta, luultavasti paljon kauemmin.

Tämä on taksa

Olisiko antaa neljä euroa, sanoi hyväkuntoisen näköinen roteva nuorimies. Kun markoista siirryttiin euroihin, pummit korottivat suoraan kahdesta markasta kahteen euroon. Nyt mennään neljässä.

Jäljet on siivottava

Flunnsaisen herääminen on harvinaisen vaikeaa. Aamulla (lue aamupäivällä) näin unta, että minulta kaatuo mehupurkki penkille. Havahduin puoliuneen ja pakotin itseni siivoamaan sen penkin. Olikohan tuosta ryhdistäytymisestä hyötyä mielenrauhalle, persoonallisuuden kehittymiselle tms?

Ajan hermolla

Kun tapaa säännöllisesti pieniä lapsia, pysyy ajan hermolla - kokoaa itselleen jokaisen flunnsaviruksen, joka liikkuu lasten parissa. Voisi ajatella, että kun viruksen tapaa uudestaan ennenkuin se on paljon muuttunut viime vierailusta, sen vaikutus jäisi lievemmäksi. (Voitaisiinko puhua "viruskylvystä"?) Toisaalta voi olla niin, että jatkuva nuhailu pelkästään kuluttaa vastustuskykyä.

Kiva kun tuulee

Mökkitiellä oli lunta vähän ja siitä pääsi helposti ajamaan. Viisaampi olisi ajatellut myön poismenemistä.

Köyhää

Paljonko nettikirjoitukset köyhtyisivät, jos olisi vain kaksi sanaa: LOL ja OMG? Puhuttuun kieleen riittää yksi sana, mutta se ei ole kumpikaan näistä.

Kun mikään ei riitä

Lohjan ABC:n edessä on valtavan leveät invapaikat, kaksi rinnakkain. Mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Eilen oli auto pysäköity juuri paikkojen puoliväliin. Invamerkki siinä sentään oli.

Takkauuni - takka vai uuni

Molempia, mutta ei ihan kumpaakaan. Takan katselu jäi vähitellen. Varaava, kun on, takka toimii kyllä uunina, jotenkin. Tulipesä on iso, jotta sitä voisi sanoa takaksi. Arina on vain keskellä. Koko tulipesää ei voi täyttää puilla, tai tuho on seurauksena. Puut on pinottava keskelle. Palaessaan ne kaatuvat tai ainakin putoavat arinan viereen, jossa ne eivät kunnolla pala. Laiton tulipesään taakse ja reunoille tiilet. Tulipesä on sen jälkeen suunnilleen sen kokoinen kuin uuneissa on tapana. Puut voi nyt latoa sisään kaikki samansuuntaisina, ei tarvitse tehdä tornia latomalla niintä ristiin. Ne eivät kaadu eivätkä putoa, tilaa kun ei ole. Nyt se vehje (voiko uunista niin snaoa?) toimii, kuten uunin pitääkin. Jos tulee joskus mieli käyttää takkana, tiilet voi viedä siksi aikaa pois.

Salaatinsiemen

Kun tekstin otsikko on "Salaatinsiemen", lukija ajattelee: "Höh, mitä tuo nyt on?" Jos siinä lukisi "Sinapinsiemen", reaktio voisi olla: "Mitähän mielenkiintoista tuolla on?" Mistä ero? Onko sinappi jotain hienompaa ja kiinnostavampaa ainetta kuin salaatti? Vai onko syynä se, että sinapinsiemen mainitaan Raamatussa? Siis tuo siemen on jotenkin pyhä, se sisältää jotain erityistä voimaa tai siunausta.

Ja tämä siitä huolimatta, että sinapinsiemen ei ole ainutlaatuinen, ei mitenkään erityisen pieni, toisin kuin Raamatussa väitetään.

Askelmittari

Sain askelmittarin muutama vuosi sitten. Käytin pari kertaa ja sitten se jäi. Löysin mittarin muutama päivä sitten. Ostin uuden pariston (oikeastaan parin) ja otin vehkeen käyttöön. Päivässä pitäisi ottaa kymmenentuhatta askelta, mutta näyttää jäävän kuuteen.

Vehkeeseen tulee addiktio, aivan kuten puhelimeen tai johonkin nettipaikkaan. Sitä pitää tarkkailla koko ajan ja miettiä, tuleeko askelia tarpeeksi ja miten niitä saisi enemmän. Hyvää tarkoittava vempele haukkaa liian suuren osan elämästä. Pois mokoma.

Vahvaa väkeä

Merja Leppälahti: Vahvaa väkeä, 2012.

Teos on uusi yhteenveto kansanperinteestä, haltioista, peikoista, maahisista jne. Sellaisiahan on julkaistu useita viime vuosinakin. Tämä teos erottuu massasta sillä, että siinä käsitellään kansanperinteen lajien ja olentojen esiintymistä suomalaisessa ja ulkomaisessa fantasiassa. Kirja ei sisällä juurikaan yksittäisiä kansanperinteen muistiinpanoja, vaan teksti on analysoivaa ja luokittelevaa. Tieteellisestä vivahteesta huolimatta se on mukaansa ottavaa ja helppoa lukea ja ymmärtää. Viittauksia kansanperinteen ja kirjallisuuden lähteisiin on runsaasti sekä tekstissä että lopun luetteloissa.

Kannattaa lukea.

Lumihiutale

Kenneth Kibbrecht, Patricia Rasmussen: Lumihiutale - Talven salainen kauneus, 2008. Koko kirja on juttua lumihiutaleista, niiden muodoista, synnystä ja tutkimuksesta. Teksti kertoo perusteellisesti mutta kansantajuisesti sen, mitä lumihiutaleiden synnyn teoriasta tiedetään. Varmastikin se on mielenkiintoinen niille, jotka haluavat todella tietää. Katselijalle teksti on vähän puuduttavaa. Vika ei tietenkään ole kirjailijan, vaan teoria nyt on puuduttavaa, jos se ei kiinnosta. Kirjaa kannattaa katsella kenen tahansa sen loistavan kuvituksen tähden. Upeita lumihiutaleiden värikuvia on runsaasti. Aivan hämmästyttävä on tuo maailma, joka on kovin usein silmissämme, mutta jota emme näe, koska lumihiutaleet ovat pikkasen pieniä paljaalla silmällä katseltavaksi.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäsiyyspäivä. Satoi lunta. Harjalle riitti töitä. Lämpö oli lähellä nollaa, eli lumisohjo luisti mukavasti. Positiivista oli se, että ei tullut räntää. Eikö sen itsenäisyyspäivän voisi siirtää vaikka elokuulle. Poliitikot kyllä keksisivät perustelut. Sen verran taitavia ne ovat keksimään perusteluja mille tahansa.

Linnut

Hain kaupasta auringonkukansiemeniä ja kaivoin lintualaudan esiin. Tiaiset lentelivät ohitse, kuin sitä ei olisikaan. Iltapäivällä alkoi ruoka kelvata. Jonkun muun tarjoamat pähkinät olivat kai loppuneet.

Vieras

Sain sen Riikka Pulkkisen kirjan vihdoin loppuun. Välipaloina meni yksi Zane Grey ja pari muuta vähemmän vaativaa. Tällaiselle vanhalle tontunhöppänälle se oli liian taiteellinen. Ajassa ja paikassa poukittiin kolmen juonen välillä, aivan kuten nykyään kuuluukin tehdä. Mutta miksi? Eikö yksi juoni kestä jatkuvaa lukemista? Onneksi näkökulmahenkilö pysyi samana, mikä helpotti. Salaisuuksia piiloteltiin niin pitkään, että tonttu hermostui ja ajatteli, että olkoon mitä ovat. Langanpäitä jäi runsaasti roikkumaan. Kai se oli kirjailijan tietoinen tarkoitus. Suosittelen niille, jotka jaksavat lukea kekittyneemmin ja sen perään itse pohtia kirjassa avattuja näkökulmia.

Perässähiihtäjien planeetta

Lumi peitti maan ja siihen maalatut tiemerkinnät. Vähitellen ne tulivat näkyviin ajolinjojen kohdalla. Joissain kohdissa oli ajettu reunaviivan toisella puolella pahimmillaan asfaltin reunan yli. Mutta kas, vaikka viiva oli nyt näkyvissä, melkein kaikki ajoivat toisten jälkeä myöten, eikä siitä, mistä olisivat ajaneet sulalla kelillä. Toisten esimerkki on vahvempi auktoriteetti kuin tieliikennelain määräys.

Payoff

Takavuosina yrityksillä ja yhteisöillä oli tapana liittää nimeensä ns. payoff, tyyliin Nokia - Connecting people. Sitä voisi vieläkin suositella Espoon kaupungille. Totuus reilusti esiin: Espoo - lentomelukaupunki.

Aurinko paistoi - nopeille

Oli mitä ihanin talvisää. Aurinko paistoi, pakkasta oli juuri sopivasti. Ja sitä kesti - pari tuntia. Jos silloin ehti ulos, sain nauttia. Jos ei ehtinyt, saa nauttia pilvistä ja pimeästä. Jokaiselle jotakin.

Mitäpä sanoista

Aivan mainiota muinaiskalevalaista jazzia soittava Tuigu-yhtye esiintyi Juttutuvassa. Parin kappaleen verran oli yhtyeen vieraana kuubalainen räppäri. Hymypoika posmitti jotain espanjaksi, minulla ei ole aavistustakaan, mistä asiasta hän oli huolestunut. Itsekin hän tunnisti, että jotkut saattaisivat epäillä kieliongelmaa. Hän ilmoitti englanniksi, että ette tainneet ymmärtää, mutta se ei merkitse mitään, koska musiikki on universaalia. Nyt se on kuultu suoraan hevosen suusta. Rap-musiikissa sanoilla ei ole merkitystä.

Kuittia

Uudet asiat tuovat joskus yllättäviä sivuilmiöitä. Kauppoihin tuli maksupäätteet, joihin näpytellään itse pin-koodi. Sen myötä kassanhoitajat alkoivat pantata kuitin antamista asiakkaalle. Ennen kuitti annettiin käteen sen kummemmitta. Nyt kasssahenkilö jäykistyy kuitti kädessään ja kiekaisee kimeällä loppua kohti nousevalla äänellä "kuittia". Sitten hän katsoo asiakasta pelokkaana, josko se vaatisi kuitin itselleen.

Tuo kiekaisu on ärsyttävä kuulla, kysymys "kuittia" älytön ja on vaikeaa ymmärtää, miksi se kuitin antaminen on niin vastenmielistä. Toivottavasti tämä on ohimenevä ilmiö ja sitä seuraava vähemmän ärsyttävä.

Eihän tässä ketään pakoteta

Taas soitti yksi puhelinmyyjä. Sanoin kärkeen että turha jatkaa, koska minä en kuitenkaan osta mitään. Mutta eihän hän mitään ollut myymässä, olisi vain kutsunut tilaisuuteen, jossa he hyvän hyvyyttään olisivat opettaneet minua kilpailuttamaan pankkipalveluni. Sanoin, että ei edelleenkään kiinnosta. Kun ei tehonnut, sanoin, että lopetetaan nyt, minä en sinne missään tapauksessa tule, eikä muutenkaan kiinnosta. "Eihän tässä ketään pakoteta", sanoi myyjä nyreällä äänellä ja mutisi vihaisena lopputoivotuksensa. Minä huokasin syvään helpotuksesta. Onneksi ei pakotettu.

Tallinnassa

Kävimme Tallinnassa pitkästä aikaa. Niin helppoa. Ei rajatarkastuksia, sama valuutta, pavelua sai suomeksi joka paikassa. Niin mukavaa. Kaikki on lähellä. Kaupoissa oli siistimpää ja parempi esillepano kuin Suomessa. Mukavia ravintoloita oli paljon ja ruoka hyvää. Ooppera oli pieni ja kotoisan oloinen. Hinnoissa ei sitten entisaikojen eroa juuri huomannut.

Valosaastetta

Eräällä mökillä oli ennen öisin pilkkosen pimeä, jos kuu ei sattunut mollottamaan taivaalla. Sitten parin kilometrin päässä olevalle valtatielle laitettiin katuvalot. Valtatie ei ollut hyvä valoista huolimatta. Tehtiin uusi moottoritie kiertämään mökki laajassa kaaressa toiselta puolelta. Nyt, jos on pilvistä, taivaanranta hohtaa joka puolella. Se näyttää ihan hauskalta.

Asia on ihan toinen, kun muistelee, mitä media on tiedottanut. Kaupungissa on katuvalot ja sillä hyvä. Mutta maaseudulla valot ja varsinkin katuvalot ovat valosaastetta. Ne tärvelevät mielikuvan maaseudusta elävänä museona, jossa mikää ei muutu. Tuntuu turvalliselta, että muutoksen ja uhkien maailmassa on tuo muuttumaton ympäristö, johon voi palata, jos urbaani elämänmuoto tuhoutuu. Uusi lastenkirjakin kertoo onnellisen lehmän seikkailuista 1800-lukua muistuttavassa ympäristössä.

Eläimetkin kärsivät valoista. En kyllä tiedä miten ja missä määrin. Joka tapuksessa minä kannan korteni kekoon valosaastetta vastaan. Käytän vastedes pihalla käydessäni sitä himmeämpää taskulamppua.

ABC-kylä

Ennen muinoin pitäjään kuin pitäjään rakennettiin kirkko. Köyhempiin puusta ja rahakkaampiin kivestä. Kirkon ympärille kertyi kauppoja ja asutusta, olihan kirkko paikka, jossa kaikki kävivät. Syntyi kylä, kirkonkylä. Kylän läpi, kirkon vierestä, kulki tie. Liikennettä tuli aina eenmmän ja enemmän. Tie ruuhkautui ja onnettomuudet lisääntyivät. Tehtiin uusi ohitustie kylän ulkopuolelle. Kaikki oli hyvin vuosikymmeniä.

Sitten tapahtui kummia. Uuden tien varteen rakennettiin ABC. Se ei ollut tavallinen bensanlorotuspaikka, vaan siellä on myös kauppa ja ravintola. ABC:n vuokralaisiksi tuli muita liikkeitä. Viereen rakennettin uusia kauppoja, niiden jälkeen asuntoja. Lopulta kunnan virastot muuttivat ABC:n luokse. Pitäjään oli syntynyt uusi keskusta. Mikä se on nimeltään?

Jääkö kirkko sinnittelemään näivettyvään kirkonkylään, vai muuttaako sekin ABC:n luokse?

Kesämökin leipäkone

Leipäkone oli palvellut kaksikymmetä vuotta ja tuottanut tuhansia leipiä. Vatkain tuli väljäksi ja sen juuresta vuoti nestettä koneistoon. Pinnoitus kului ja leipä oli vaikea saada vuoasta pois. Ostimme uuden, toista merkkiä. Hyvää leipää ei sillä saanut millään. Leipä siitä tuli, mutta melkein raaka ja mauton. Alkupareinen kone oli Panasonic. Sen merkkisiä ei ollut enää kaupoissa. Onneksi meillä on Huutonet. Neljätoista euroa liikkeelle, ja aidosti vähän käytetty kone muutti meille. Se teki hyvän leivän, aivan kuten alkuperäinenkin Panasonic. Vanha kone, siis se Pansonic, vietiin mökille. Jos vaikka joskus tulisi käytettyä.

Maalaiskauppojen leipävalikoima on suppeampi kuin kaupungissa. Suurten leipomoiden mössöviipaleet ovat hyvin esillä, mutta siinä se sitten onkin. Leipäkoneelle tuli käyttöä. Se oli tietenkin yhtä hankalaa kuin aikaisemmin kaupungissa, vanha kone ei maalaisilmasta parantunut. Mutta onneksi meillä on Huutonet. Kohta meillä oli myös mökillä vähän käytetty Panasonic. Hyvää leipää sai nyt mökilläkin pikkuvaivalla.

Vain yhtä ihmettelen. Miten ihminen voi pärjätä mökillä ilman leipäkonetta? Tarkoitan tietenkin Panasonic-leipäkonetta.

Jos metsää haluat hoitaa nyt ...

Metsään hakattiin kymmenkunta vuotta sitten parin hehtaarin aukko. Se olisi pitänyt raastaa koneella kuopille tai paremminkin möykyille ja istuttaa uudet taimet. Kaikki samaa puulajia tietenkin. Jostain syystä se jäi tekemättä. Rikollista tietenkin, mutta onneksi valvova tahi rankaiseva viranomainen ei asiaa huomannut. Nyt siellä on hyvä taimikko melkein koko alalla, pienellä osalla vähän harvemmassa. Menetys kasvuunlähdössä istutukseen verrattuna oli korkeintaan 5 vuotta, siis kymmenen prosenttia kasvuajasta ja -tulosta. Maan möyrimisen ja istuttamisen kustannus voi olla 30% saatavasta tuotosta. Kannattaa siis olla tottelematta.

Seuraus tästä menettelystä on se, että kasvava metsä on sekametsä, siis sellainen joka kauhistuttaa tukkiyhtiöitä, mutta on paljon paremmin suojassa erilaisilta tuhoilta kuin yhden puulajin metsikkö. Aukko on rinteessä. Ylhäällä on nyt paljon männyn taimia, keskellä kuusia ja kosteassa notkossa koivuja. Kuinka luonto onkaan viisas.

Miksi kaksi?

Kun olin pieni, asuin maalla. Monissa taloissa oli koira. Useimmiten se oli pystykorva. Oli mukana metsällä ja haukkui ohikulkijat. Meillä ei ollut koiraa, ei pystykorvaa eikä luppakorvaa. Jäin koirien ja koiranomistajien joukon ulkopuolelle. Muutin kaupunkiin. Sielläkin oli monella koira. Se ei ollut koirankopissa pihan nurkassa - eihän ollut omaa pihaakaan - vaan sisällä asunnossa. Seurakoira.

Aika muuttui. Nyt useimmilla koiranomistajilla on kaksi koiraa. Miksi? Onko kahdesta kaksinkertainen ilo? Kaksinkertainen seura? Voisin kysyä ensimmäisenä vastaantulevalta kahden koiran omistajalta, en siltä, jonka kaksi isoa mustaa koiraa syöksyvät päälle, vaan joltain jolla on kaksi hyvinkasvatettua koiraa hihnassa. En uskalla. Pelkäänkö koiravihaajaksi julistamista? Vai sitä, että saan kuunnella

- pitkän kuvauksen koiran, tai siis koirien, viisaudesta ja ihanuudesta
- koirien pitkät sairaushistoriat ja hoitokustannukset
- mitä kaikkea koirat ovat yksin ollessaan tuhonneet ja mitä se on maksanut
- tarkan kuvauksen omistajan aikaisemmista koirista, niiden elämäkerrat ja kuolinsyyt.

Vai pelkäänkö, että koirat kuitenkin hyppivät päälle ja kuraavat housuni ja nuolevat naamani?

Oli pakko ostaa

Se nyt oli vaan ihan pakko ostaa. Menin rautakauppaan ostamaan mäntylautaa. Reitin varrella oli työkaluosasto. Työkaluosastolla oli Bosh-työkaluosasto, siellä teline, jossa oli kärkisarjoja (tai mitä nuo ruuvimeisselinterät sitten lienevätkään nimeltään). Yksi laatikko sanoi: "Osta minut". "Miksi", kysyin. "Koska minussa on tällainen sormen mittainen räikkäavain", se vastasi. Oli ihan pakko ostaa. Sen verran maltoin mieleni, että ennen kuin kiirehdin kotiin räikkäavainta ihailemaan, ostin ne laudat.

Viihdettä

Iltasanomat kertoo, mitä viihdettä illalla tulee telkasta.

Turhat numerot

Minkä takia postiosoitteessa on postinumero? Sen etsimisestä on paljon vaivaa, eikä siitä ole hyötyä kenellekään. Postinumero oli tarpeen siihen aikaan, kun lajittelukoneet osasivat lukea vain numeroita ja varsinkin sitä ennen, kun lajittelutieto koodattiin käsin kirjeen päälle tulevaksi oranssiksi viivakoodiksi. Mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Nykyiset lajittelukoneet lukevat koko osoitteen, sekä paikkakunnan että katuosoitteen. Postinumeroa ei tarvita mihinkään. Haloo postilaitos! Poistakaa turha postinumero.

Pankkisiirrossa on tuskastuttavan pitkä viitenumero. Useimmiten se on turha. Maksajan ja maksun aiheen pystyisi kohdentamaan muutenkin. Melkein kaikissa tapauksissa riittäisi paljon lyhempi numerosarja, juokseva numero, jolla reskontra kohdistaa maksun laskuun.

Että kärsivällisyyden astia vuotaisi varmasti yli, pankkitilin numero muutettiin mielettömän pitkäksi. Miksi?

Jos jotain koodeja on pakko olla, miksi ne ovat yleensä vain numeroita? Se oli tarpeen siihen aikaan, kun käytettiin reikäkortteja. Monessako firmassa käytetään vielä reikäkorttien lajittelukoneita. Jos koodeissa olisi myös kirjaimia, ne voisivat olla paljon lyhempiä.

. - - .-.-  -- .. .-. ... ..  ..--..

Uusi blogi, se kolmas

Jostain pitää aloittaa. Tämä on minulta nyt kolmas yritys blogin pitämiseen. Ensimmäinen oli joskus kymmenen vuotta sitten silloisessa Geocitiesissä. Koko paikka haudattiin jonnekin Yahoon syvyyksiin. Osoite meni niin pitkäksi, että sitä ei kukaan jaksanut kirjoittaa. Toinen kokeilu oli omalla palvelimella (sunnoplast.com). Se toimi varsin hyvin, siis noin kirjoittamismielessä. Luultavasti sitäkään ei kukaan lukenut. Kirjoittelin sinne tekstinpätkiä silloin tekeillä olleesta kirjasta. Ajatus oli tavallaan hyötyä tavoitteleva, että joku lukisi ja kommentoisi. Mutta kuka olisi. Netti on tulvillaan valmiitakin tekstejä, hyviä, mietittyjä ja viimeisteltyjä.

Saa sitten nähdä, mitä tästä tulee. Ehkä tämä jää viimeiseksi merkinnäksi.