Joulun toivotus

Jaahas, on aika heittää joulukortti pöydälle. Tällainen se on tänä vuonna, realistinen. Hyvää joulua kaikille!

Miina Supinen: Säde

Miina Supinen: Säde, WSOY 2013.

Kuva: Elisa

Luin Supisen kirjan Liha tottelee kuria noin vuosi sitten. Minusta se oli mainio. Kerrankin humoristinen kirja, joka ei ole väkisin väännetty ja joka pysyy luettavana loppuun asti. Keväällä yritin lukea Orvokki Leukaluun urakirjaa. Katkera pettymys. Ahtaaseen formaattiin ängettyä teennäistä yritystä kehittää vitsiä. En jaksanut lukea loppuun asti. Säteeseen kävin käsiksi sekalaisin ajatuksin.

Supinen osaa kirjoittaa. Tyyli on miellyttävää, selkeää ja helppolukuista eikä typerillä kielikuvilla konstailla. Alkuun luin innolla. Sitten alkoi tökkiä. Aika, paikka tai näkökulmahenkilö vaihtui parin sivun välein. Kirja oli helppo panna sivuun, kun tuli uusi alku uudestaan ja taas uudestaan. Katkot tietenkin huononsivat pirstaleista lukukokemusta. Lopulta sain sen rämmittyä loppuun asti. Luin jokaisen sanan.

Kirjassa on paljon hienoja juttuja. Mielenkiintoiset henkilöt, ehkä turhan yksioikoiset ja suppeat. On jännittävä yhteisö. Muinaisusko on kiinnostava. Mutta mutta. Kaikki tapahtumat ja jännitteet hupenevat jotenkin vähäpätöisiksi. Johtavaksi teemaksi jää välinpitämätön paneskelu. Kirjan alussa luvattu ratkaisu tulee yllättäen. Lopussa on jonkilainen epilogi, joka on kirjan kanssa vähän eri paria.

Huomasin lukuisat kirjoitusvirheet, siihen ovat kiinnittäneet huomiota myös muut. Eikö Södikalla ole enää yhtään kustannustoimittajaa?

Ajan, paikan ja näkökulman kieputtamisessa Supinen ei ole yksin. Pikemmin päinvastoin, se tuntuu olevan sääntö nuorilla naiskirjailijoilla. Mutta miksi? Ketä tai mitä se hyödyttää? Sillä voi yrittää peittää juonen puuttumisen, mutta sillä voi hukata olemassa olevan juonen, jos se ei ole riittävän vahva. Eikö musiikkivideoiden turruttama lukija jaksa lukea yhtä jatkumoa kuin pari sivua? Kirja ei siis ollut minulle. Monet muut, esimerkiksi Morre, ovat siitä pitäneet..

Toisten kommentteja

Morre

Lumiomena

Pisara

Kirjan esittelyteksti on esimerkiksi Elisan sivulla. ja yllä olevien linkkien takana.

Awardhotspot.com - Varokaa tätä paikkaa kuin ruttoa

Lainaan tähän F-securen sivulla käytyä keskustelua lyhentäen

Kysymys:
I have a huge problem with award hotspot. Windows Essentials, TrendMicro Housec8all or F-secure online scanner did not find any virus on my omputer. 

It messes up all my we browsers. Pop up windowses opening up all around the web pages, homepage redirected to some odd search page etc. Virus must have ruined some registries.  

How can I remove it???

Vastaus:
First, see if it's listed in your Add / Remove programs, and if so, you may be able to uninstall it from there.

Secondly, check the Add-ons Manager in whatever browser you're using, and see if it's listed there - if so, remove.

Thirdly, try running a scan with Malwarebytes, which should hopefully remove any last traces, then, for good measure, run CCleaner to clean out any leftover registry keys, making a backup of your registry beforehand.

http://www.malwarebytes.org/products/malwarebytes_free/

https://www.piriform.com/ccleaner/download

Miten tulin tähän?

Tehdessäni edeltävää lentokoneita käsittelevää postausta, tekstiin ilmestyi linkkejä, joita en ollut tehnyt. Luulin niiden kopioituneen tekstinpätkistä, joita kopioin lentoseurantasivuilta. Olin nähnyt siellä samanlaisia linkkejä. Poistin tekstiä, toin takaisin. Ei auttanut. Lopulta poistin koko postauksen ja tein uuden. Tekstin kuljetin Notepadin kautta. Ei apua. Linkit ilmestyivät uudelleen. Sitten huomasin, että aiemmassa tekstissä oli linkki sanassa Microsoft. Katsoin linkkejä tarkemmin. Kaikki viittasivat Awarshotspotiin ja tarjosivat voittona tablettia. Onneksi en klikannut linkkiä, vaan googletin sitä. Löytyi runsaasti varoituksia ja epätoivoisia kertomuksia.

Aloin rajata ongelmaa. Linkit esiintyivät Chromessa. Kokeilin Explorerilla. Ei ongelmaa. Kokeilin Cromella toisella koneella. Ei ongelmaa. Poistin Cromen ja asensin takaisin. Linkit hävisivät. Seuraavana päivänä ne olivat takaisin. Ajoin malware-tarkistuksen. Kaikki puhtaana (vrt. F-secure yllä). Katsoin Chromen lisäosat. Siellä oli vain Googlen oma palikka ja Free Smileys, tai jokin sen tapainen, en kirjoittanut ylös. Poistin Smileysin ja käynnistin Chromen uudestaan. Linkit hävisivät. Nyt ne ovat olleet poissa kaksi päivää. Edelleen epäilyttää, luuraako ongelma jossain ja pomppaa vielä esiin. Poistuivatko linkit sattumalta samaan aikaan, kun poistin lisäosan? Eikö lisäosan olisi pitänyt hävitä Cromen uudelleenasennuksessa? En muista koskaan asentaneeni sitä. Tuleeko sen "itsestään" takaisin?

Haluatko tietää, missä lentokoneet lentävät?

Toinen yritys tämän tekstin lisäämiseen, ensimmäisellä teksti näytti olemattomia linkkejä.

Useimmat tietävät, että netistä näkee reaaliajassa, missä junat ja raitiovaunut kulkevat. Myös lentokoneiden sijainnit ovat nähtävissä. 

Finavia, Suomen lentokenttiä operoiva yhtiö tuottaa Webtrack-palvelun, joka näyttää kaikki Helsingin ympäristön lennot. Palvelu toimii hyvin. Ainoa ongelma on, että sen näyttämät koneet menivät jo tunti sitten. Aikaisempia lentoja voi katsoa myös nopeutettuna, esimerkiksi siten, että puolen tunnin lennot kestävät vain minuutin.  

On olemassa myös osittain harrastelijapohjalla toimivia maailmanlaajuisia palveluita. Flightradar ja

Kuvalähde: Flightradar

Radarbox ovat varsin samankaltaisia. Kummankin toiminta on ajoittain pätkivää, Flightradar toimii Suomessa ehkä vähän paremmin. Molempien perusversioita voi käyttää ilmaiseksi, tehokäytöstä ja lisäkkeistä joutuu maksamaan. 

Finavia käyttää olletikin omaa tietokantaansa lentojen näyttämiseen. Flightradarin ja Radarboxin tietolähde on vapaaehtoisten harrastajien kokoama data. Useimmissa matkustajakoneissa on ns. trasponderi, laite joka lähettää radiolla tietoa koneen sijainnista, nopeudesta ja monesta muusta asiasta. Tämä tieto on salaamatonta, julkista ja kenen tahansa vastaanotettavissa.

Kuka tahansa tietokoneen omistava voi alkaa itse seurata lentokoneita muutaman kympin kustannuksella. Lentokoneiden taajuuskaista on television käyttämän taajuuskaistan vieressä. Jotkut USB-televisiotikut pystyvät vastaanottamaan myös sillä taajuudella. Tarvitaan vain tällainen tikku, antenni, ohjelmisto ja homma pelittää. On olemassa myös tähän käyttöön tarkoitettuja erikoislaitteita. Niillä "näkee" kauemmaksi. Omalla laitteella voi seurata lähialueella liikkuvia koneita. Harrastaja voi luovuttaa datansa Flightradarin tai Radarboxin käyttöön ja saa vastineeksi joitain etuja. Flightradarin kanssa lienee helpompi aloittaa.

Linkit

Laitan linkit tähän. Ensimmäisellää yrittämällä mukaa tuli pitkin tekstiä linkkejä, joita en ollut sinne laittanut. Jospa tähän tulisi varmemmin vain se, mitä yritän.

http://webtrak.bksv.com/hel

http://www.flightradar24.com/

http://radarbox24.com/

http://www.flightradar24.com/how-it-works

Eikö ylemmyyskompleksi sitten millään hellitä, arvoisa Microsoft?

Entisaikojen kuninkaallisilla oli paljon hoviväkeä. Näiden piti norkoilla koko ajan paikalla, oli tekemistä tai ei, siltä varalta, että majesteetti saattoi haluta jotain.

Nykyajan itsevaltias on tietokone ja sen sisällä Microsoft. Microsoft on ollut itsevaltias jo vuosia ja sen huomaa. Kiitettävää kyllä, se on kehittänyt tuotteitaan. Mutta kehityksen suuntaa ei ole kysytty asiakkailta, vaan Microsoft on tehnyt mitä itse on parhaaksi nähnyt. Viimeisin esimerkki on Windows 8.0, jota ei voinut käyttää ilman skitsofreenisuuskohtausta, eikä ammattikäytössä edes sen kanssa. Onneksi realismi tuli vastaan ja Microsoft korjasi suurimmat älyttömyydet versioon 8.1.

Aikaisemmin Windowsilla oli tapana kieltää katkaisemasta koneen virtaa tai virtajohtoa, kun käyttäjä halusi lopettaa. Ei hyvä. Käyttäjähän saattoi jättää koneen paikalleen ja lähteä tiehensä.

Tänään koneeni halusi taas päivittää, kun yritin sulkea sitä. Nyt virran päällä pitäminen ei riittänyt. "Pysy tietokoneesi äärellä, kunnes tämä on valmis", kone sanoi. Odottelin hyvän aikaa. Kun valmista ei alkanut tulla, menin suihkuun, puin, leikkasin kynnet, lämmitin ruokaa, söin, keitin kahvia, join, silitin pyykkiä. Aina välillä kävin kuikuilemassa konetta. Se vain päivitti ja päivitti. Lopulta tuli valmista. Melkein kaksi tuntia kului päivitellessä. Kertaakaan kone ei kysynyt mitään eikä ilmoittanut muuta, kuin että se päivittää.

Arvoisa Microsoft. Miksi minun olisi pitänyt istua kaksi tuntia kuvaruuta tuijottamassa?

---

Jotenkin minua vaivaa, että tuliko siitä päivitysestä huonompi, kun en osallistunut kunnolla.

Esbo boende

Espoon asukas asuu Espoossa, noin enimmältään ja pääsääntöisesti. Espoo on teknologiakaupunki. Espoon asukas saa varmaankin sähköpostia sähköiseen postilaatikkoonsa. Postilaatikolla on osoite, yleensä enemmän tai vähemmän vastaanottajan nimi.

Teknologian riemukulun hitauden vuoksi Espoon asukas saa myös paperipostia. Sitä varten hän tarvitsee muovisen tai metallisen postilaatikon. Postilaatikossa on Espoon asukkaan nimi tai jokin muu yksilöivä tieto.

Ajankuluketta automatkoille

Pitkät automatkat ovat helposti tylsistyttäviä. Pientä ajankulua saa katselemalla paikkojen ja teiden nimiä. Niille voi keksiä mielessään uusia merkityksiä. Voi vaikkapa viritellä sananlaskuja. Ensin ahmoo, sitten haimoo. 

Pitkistä nimistä voi etsiä sanoja jättämällä pätkän alusta ja lopusta pois. Niitä voi löytää hämmästyttävän paljon. Esimerkiksi Isontammentie Vantaalla.

- isontammentie
- iso
- ison
- isonta (pohjana vanhan raamatunkäännöksen sana "isota")
- isontammen
- sonta
- sontamme
- on
- tammen
- tammentie
- amme
- ammenti (ammensi)
- me
- en
- tie.

Mikä ihmeen Bitcoin?

Viime aikoina on kirjoitettu paljon virtuaalivaluutta Bitcoinista. Se on netissä yleistyneiden vertaispalveluiden huipentuma. Se on rahayksikkö, jota kukaan ei omista, ei hallinnoi, ei ohjaa. Bitcoineja ei ole olemassa fyysisessä muodossa. Kolikot ovat tietokoneilla olevia tiedostoja. Koska Bitcoinilla ei ole takanaan keskuspankkia tai ylipäänsä mitään ylläpitäjää, kolikoiden arvo muodostuu vain siitä, että jotkut haluavat maksaa niistä. Kolikoita tehdään lisää, mutta hidastuvaa tahtia ja vähitellen niiden teko loppuu vallan. Jos Bitcoinien kysyntä kasvaa, niistä tulee pulaa ja niiden arvo nousee. Koska kukaan ei säätele valuutan arvoa, myyntipaniikki johtaa arvon romahdukseen. Bitcoinien liikkeitä on käytännössä mahdoton seurata. Se onkin saanut vahvan aseman rikollisten välisessä käupankäynnissä.

Wikipediassa on Bitcoinista hyvä kuvaus. Siinä on myös ohjeet, miten Bitcoinin käytössä pääsee alkuun.

Mikä on Bitcoinin merkitys tavalliselle kansalaiselle?

- Bitcoineilla voi maksaa. Niitä vastaanottavia tavaran ja palveluiden myyjiä on tuhansia, ja määrä kasvaa koko ajan. Maksamisen kustannus on marginaalinen tavalliseen rahaliikenteeseen verrattuna. Verkkopalveluiden ostaminen voi olla kätevämpää kuin esimerkiksi Paypalilla.
- Bitcoineja voi ostaa ja myydä, myös Suomessa. On olemassa "virallista" valuutanvaihtoa ja hähmäisen tuntuista "tavataan kahvilassa" -vaihtoa.
- Bitcoinit ovat omassa kukkarossaan. Luottokorttejaan tai pankkitilejään ei tarvitse sekoittaa asiaan. Kukkaroa voi säilyttää omassa koneessaan. Siitä voi tehdä varmuuskopion. Jos kone hajoaa eikä varmuuskopiota ole, rahat ovat mennyttä. Koneelle tunkeutuja voi varastaa kukkaron. Silloin raha on menetetty, eikä varmuuskopio auta.
- On olemassa "pankkeja", joihin Bitcoineja voi tallettaa. Lyhyen ajan sisällä on tapahtunut ainakin kolme pankkiryöstöä. Tallettajat ovat metttäneet rahojaan.
- Valuutan arvo vaihtelee voimakkaasti. Sen arvo voi huomenna olla kaksinkertainen tai vain puolet tämänpäiväisestä.
- Valuuttapelureille Bitcoin on arvon vaihtelun ja pienten kustannusten takia oiva kohde. Hinta on ollut viime aikoina jyrkässä nosussa. Jatkuuko se vai tuleeko romahdus? Jos aiot pelata Bitcoinin vaihtokurssilla, opettele ensin pörssissä osakkeilla, johdannaisilla ja tavallisilla valuutoilla.

Bitcoin-markkinasta on tietoa esimerkiksi täällä.
Tässä osoitteessa on vaihtokursseja Saksassa.

Lisäys 6.12.
Kaikkien aikojen suurin bitcoin-ryöstö tapahtui tällä viikolla, kun erityisesti huumeiden myyntiin keskittynyt kauppapaikka Sheep Marketplace ryöstettiin.

Lisäys 8.12.
Täällä on suomalainen Bitcoin-palvelu. Siellä voi esim. maksaa laskuja bitcoineilla. Palvelun ottama marginaali on europohjaisten pavleujen tasolla.

Helsinkiin tulee Bitcoin-automaatti

Nauttimisen pakko ja sen keinot

Tänään oli täydellinen syysilma. Aurinko paistoi  matalalta mukavan punakeltaisena. Lämpöä oli sopivasti loppusyksyn töihin. Tuli hirmuinen paine: pakko nauttia säästä.

Ensin nautin putsaamalla pellonreunaa raivaussahalla. Isoimmat puut kävin vielä napsimassa moottorisahalla. Päivä ei ollut puolessakaan. Ehdin pätkimään runkoja ketjusahalla ja ohuempia sirkelillä. Aikaa jäi runsaasti. Päätin lähteä metsään kävelemään. Ei muuta kuin autoon ja menoksi.

Miten ihmeellä säästä voi nauttia ilman koneita?

Parasta aikaa polttopuiden tekemiseen

Kaadoin tänään muutaman pienen puun, katkoin sirkelillä ja hakkasin kirveellä. Tämä on parasta aikaa siihen puuhaan. Puissa ei ole lehtiä, niiden muodot erottuvat selvästi. Ei tule hiki. Maa ei pölyä. Voi lopettaa hyvissä ajoin, koska tulee pimeä. Eikä tarvitse pelätä, että häiritsee sahalla ja sirkelillä naapureiden nurmikollalekottelua.

Yhdet opiskelevat, toiset ovat jo saaneet hommat valmiiksi

 Yhdellä nettisivulla oli tällainen kurssimainos. Miten yhtenäistän 500 työntekijää palkitsemisjärjestelmällä?

Ja kas, samalla sivulla vähän alempana kerrottiin, että eräs on jo palkinnut ja yhtenäistänyt. Miksi? Eikö ohjelma tullut valmiiksi?

Prisma hyvittää

Edellinen postaukseni kertoi, kuinka Prisman verkkokauppa ilmoitti toimittavansa tilaamani kartan postiin ja veloitti toimituskuluina liki puolet tuotteen hinnasta. Prisman verkkosivulla lukee, että ilmainen toimitus myymälään tai pakettiautomaattiin.

Reklamoin asiasta Prismalle. Lupasivat hyvittää lähetyskulun. Niin sitä pitää.

Halusin toimituksen läheiseen pakettiautomaattiin. Ostaessa ainoa vaihtoehto oli kuitenkin "nouto postista". Jäin odottamaan ilmoitusta, että se olisi tullut postiin. Ilmoitusta ei tullut, vaan kartta itse oli yhtenä päivän postilaatikossa. Se oli tietysti helpoin toimitustapa. Vähän kummalliselta tämä proseduuri kuitenkin tuntuu. Ehkä rupean cargo-uskonnon uskovaiseksi.

Naantalin kylpylässä

Naantalin kylpylä oli mahtava paikka, kun sinne tuli ensimmäisen kerran monta vuotta sitten. Komea rakennus, hieno allasosasto, mukavat ja isot huoneet. Asiakkaat olivat vanhempia, ei jäänyt juoksevien teinien jalkoihin.

Sitten kylpylää alettiin kehittää. Viereen tuli asuntolaiva, isompi laiva. Tuli viikko-osakkeita, tuli asuntohotelli viereen. Kehittäminen tuotti tulosta, enemmän asiakkaita, enemään rahaa, mahdollisuuden nostaa hintoja, vaihtaa kuntoutettavat nuoriin ja kauniisiin. Viihtyvyys kärsi.

Kävimme taas kylpylässä, nyt muutaman vuoden tauon jälkeen. Paljon vanhaa hyvää oli tallella. Uimalaan mahtui hyvin, vaikka oli viikonloppu ja pikkujoulukausi. Ilmeisesti bilettäjät eivä ole kovia uimaan. Muutama muu havainto:

- Suihkut oli uusittu. Jo oli aika. Uudet ovat stressisuihkut, mutta eivät pahimmasta päästä.
- Kiuas on uusi ja saunaa on muutenkin uusittu.
- Altaalla kaikki oli ennallaan, hyvä niin.
- Toinen ravintoloista oli muutettu suomalais-thaimaalaiseksi. Suomalaistyyppinen ruoka oli todella hyvää. Palvelu toimi hyvin. Myös hinta oli isonumeroinen.
- Huoneessa olivat ne samat sohva ja nojatuoli. Ne jotka olivat varsin kuluneita jo silloin ennen.
- Ikkuna ei mennyt täysin kiinni. Siitä veti ja kuului ääntä. Huoltomies tuli nopeasti. Laittoi paremmaksi mutta ei täysin kuntoon.
- Äänet käytävältä tulivat huoneeseen esteettä puoli yötä. Näin on ollut ennenkin, mutta ei ole ollut pikkujoulua.

Yhteenvetona vaikutelma oli kohalaisen positiivinen.

Prisman verkkokauppa lupaa ilmaisen toimituksen mutta antaa kalliin - ja väärään paikkaan

Prisman verkkokauppa lupaa sivullaan ilmaisen toimituksen Postin pakettiautomaattiin. Sama lukee S-marketissa automaatin seinässä.

Halusin uuden ukoilukartan. Prisman nettikaupasta löytyi. Mutta yllätys yllätys. Ainoa toimitustapa on nouto postista. Lähetyskulut 6,90€. Postiin on matkaa 6 km, automaatille 200 m. Kartta mahtuu kirjekuoreen, mutta ei voi valita toimitustavaksi kirjeenä, vaan Prisma haluaa, että matkustan postiin ja jonotan siellä.

Otin yhteyttä verkkokaupan asiakasneuvojaan (sinällään hyvä palvelu). Hän pahoittelee.

Hätä ei ole tämän näköinen. Olen määritellyt Postin sivulla pakettien edelleenohjauspalvelun. Se on ilmainen. Kartta tulee siis kuitenkin vieressä olevaan pakettiautomaattiin. Mutta ei ilmaiseksi vaan hintaan 6,90€.

Lisäys 19.11.  Valitin Prismalle kohtelusta. He lupasivat hyvittää toimituskulut.

Kultainen sääntö tietokoneongelmissa

Jos tietokoneen tai vastaavan vempeleen kanssa on ongelmia, googleta aina ensimmäiseksi netistä. On hyvin mahdollista, että muillakin on sama ongelma ja he ovat löytäneet ratkaisun. Jos netistä ei mitään löydy, yritä sitten vasta myyjän tai maahantuojan tukea.

Ostin tietokoneen. Teetin sillä kaikki 71 windowsin päivitystä. Nostin 8.1:een. Asensin Libre officen ja muuta tarpeellista. Vasta muutaman päivän päästä tuli mieleen kokeilla videoita. Ei toiminut. Kokeilin musiikkitiedostoa. Ei toiminut. Soitin myyjän tukeen. Neuvoi kyllä ystävällisesti, mutta asia ei parantunut. Asennutti äänidrverit uudestaa. Ei auttanut. Käski asentaa kaiken uudestaan, mikä on monen tunnin työ. Sen verran viisastuin, että ongelma syntyi 8.1 -upgradessa.

Vasta nyt tuli mieleen katsoa netistä. Suunnilleen kolmas osuma vei vamistajan sivulla olevaan keskusteluun. Siellä oli kaksi vaihtoehtoa 1. asentaa toinen äänidrivereistä uudestaan mutta ei suinkaan MS:n vaan laitevalmistajan sivulta. 2. ottaa äänilaitteen erityisominaisuudet pois käytöstä. Tein jälkimmäisen. Kolme hiiren naksautusta, ja ongelma oli ratkaistu.

Tietysti olisin voinut ajaa 10 km koneen myyneeseen liikkeeseen, jättää koneen sinne pariksi viikoksi, ja ajaa 10 km sitä hakemaan.

Gigantti hämäsi hintaturvalla

Kävin Gigantissa ostamassa tietokoneen. Valikoima oli hyvä. Palvelu toimi loistavasti. Myyjä oli avulias ja ystävällinen.

Kun tuote oli tilattu, myyjä kysyi, haluanko tietokoneelle hintaturvan. Jos he alentavat tuotteen hintaa seuraavan 30 päivän aikana, minä saan omani tuohon alempaan hintaan. Ja se on täysin ilmainen. Tietysti halusin.

Myyjä puuhasi pitkään koneellaan. Hän kertoi että hintaturvakortti tulee kotiin muutaman viikon kuluttua ja tuote maksetaan, kun kotiin tulee lasku. Sitten hän näytti hintaturvakortin kuvaa. Epäilys heräsi. Pitkän tivaamisen jälkeen hän myönsi, että hintaturvakortti onkin luottokortti, johon on liitetty Gigantin hintaturva. Siis minulle oli tehty luottokortti kertomatta asiaa ja yrittämällä peitellä sitä loppuun asti. Kun pyysin peruuttamaan kortin, myyjä teki sen kyllä kohteliaasti. Kyseistä myyjää ei voine syyttää. Hänet on varmaankin ohjeistettu niin menettelemään. Yhtä kaikki, kusetuksen maku jäi suuhun.

Scoopshot - valokuvien välittäjä

Netin varrella tuli vastaan Scoopshot. Yrityksen ideana on amatöörikuvien ostaminen ja vastaavasti
myyminen yritysten käyttöön. Kuvista kiinnostunut voi luoda Scoopshotin sivulle tehtävän. Kuvaajat voivat tarjota kuviaan tähän tehtävään. Tehtävän asettaja ostaa sitten haluamansa kuvien oikeuden, tai sitten ei osta. Kaikki kuvat ovat näkyvissä ja niitä voivat ostaa muutkin kuin tehtävän asettaja.

Paikallisen tehtävän asettaminen on ostajalle ilmaista. Laajempaa aluetta koskevat tehtävät ja lisäominaisuudet maksavat. Yrityskäyttäjille nuokin hinnat ovat kohtuullisia. Kuvista tarjottavat hinnat näyttävät olevan muutaman dollarin luokkaa. Scoopshot ottaa tietysti myynti- ja ostohinnan välistä. He ilmoittavat itse, että tätä erotusta he eivät kerro. Etusivun esimerkkitapauksessa se näyttää olevan puolet. Kohtuullista amatöörikuvaajalle, jolla ei ole normaalisti mitään keinoa myydä kuviaan.

Hyötyjiä ovat Scoopshot itse, halpoja kuvia ostavat yritykset ja harrastelijavalokuvaajat. Häviäjiä ovat kuvatoimistot, ammattikuvaajat ja tietysti ja erityisesti näitä kuvia silmiinsä saavat julkaisujen lukijat. Kuvien tason lasku on väistämätön.

Onko asia niin, että kuvan taiteellisella tai teknisellä laadulla ei ole väliä, kunhan tekstin kyljessä on joku kuva? Julkaisijat näyttävät ajattelevan, että ei ole. Toinen esimerkki tästä suuntauksesta on sanomalehdissä yleistyvät lukijoiden kuvat. Uutisjutun mukaan taitetaan tuhruinen kuva, jossa on hämäriä hahmoja. Kuvan lähettäneelle kansalaiselle maksetaan vitonen tai viisikymppiä. Murto-osan murto-osa siitä, mitä oman valokuvaajan paikalle lähettäminen maksaisi.

Kirsti Ellilän blogia on vieläkin ikävä

Normaali kirjailijan blogi toimii näin: ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja, seuratkaa blogia - hups nyt se tuli ulos, kyllä se on mainio, ostakaa - kyllä se sai hyvät arvostelut ostakaa - ei mitään - ei mitään - ei mitään - kohta multa julkaistaan kirja ...

Kirsti Ellilän blogi ei ollut tällainen. Siinä puhui ihminen, ei niinkään kirjailija. Postauksen olivat hyviä, mielenkiintoisia, vaihtelevia. Erityistä oli, että kirjoittaja ei laskelmoinut, vaan kirjoitti sitä, mikä hänen mielessään liikkui. Mainioita olivat myös sen kommentoijat: Kirstin ystävät kaikessa empaattisuudessaan ja nimimerkki "anonyymi", joka oli ihanan yksisilmäinen ja rajoittunut.

Yhtenä päivänä blogiin ei enää päässyt. Pahemman kerran jäi arveluttamaan, miä oli syy.

Hyvä Kirsti Ellilä! Laita blogisi takaisin. Kirjoita sinne kuten ennen. Suuri seuraajajoukkosi kaipaa sitä. Myös menestyksesi kirjailijana kaipaa sitä. Tunnettuus on tärkeä tekijä kirjan myynnissä. Yksi tekijä tunnettuudessa on blogi. Blogi takaisin, pliiiis ....

Posti petraa asiakaspalvelua kuin sika juoksua

Aivan naapurissa on Postin pakettiautomaatti. Mieleni tekisi ohjata sinne verkkokaupoista tilaamani tavarat, mutta se ei onnistu. Esimerkiksi Verkkokauppa.com antaa mahdollisuuden valita automaatin antamalla postinumeron. Se antaakin lista useista kilometrien päässä olevista automaateista mutta ei sitä vieressä olevaa. Reklamoin joitain viikkoja sitten kaksi kertaa sähköpostilla. Sain kumpaankin asiakasta halveksivan vastauksen.

Pari päivää sitten tilasin usb-tikun. Jouduin ohjaamaan sen taas kilometrien päähän. Kiukustuin ja menin Postin sivulle valittamaan. Kas, myt siellä oli mahdollisuus chattiin. Avasin keskustelun. Minulle vastattiin muutaman minuutin päästä. Onnistuin vakuuttamaan Postin henkilön siitä, että jotain on vialla. Kymmenen pistettä Postille. Halu auttaa asiakasta eikä tietoakaan halveksunnasta. Jään innolla odottamaan, korjataanko ongelma.

Tämä asiakaspalvelun muoto näyttää toimivalta. Kirjallinen ilmaisu on aina täsmällisempää ja samalla se antaa mahdollisuuden täsmentää ongelman kuvausta.

Postin sivu antaa vielä mahdollisuuden ottaa keskustelu talteen sähköpostin kautta.

Päivämäärä: 29/10/2013 8:48:56 Operaattorin nimi näkyvissä Joonas

Operaattori: Joonas Normaali Viesti Järjestelmä (8:48) 14294231 Järjestelmä (8:48) Viite1: Järjestelmä (8:48) Viite2: Joonas (8:48): Tervetuloa keskusteluun. Sinua palvelee Joonas. Miten voin auttaa? Käyttäjä (8:51): Tilasin juuri tuotteita Verkkokauppacom''ista. Sen sivulla voi valita pakettiautomaatin, mutta vain postinumerolla. 02720 antoi automaatteja Viherlaaksossa, Leppävaarassa jne, mutta ei Lähderannan automaattia. 02720 on Lähderannan postinumero. Jouduin tilaamaan Leppävaaraan. Postin edelleenohjauksessa oli vastaava juttu. 02720 ei löydä. Joonas (8:55): Pieni hetki kiitos. Joonas (9:01): Verkkokauppa.com näyttää postinumerolla lähimmät pakettiautomaatit, mutta on myös mahdolista valita itse pakettiautomaatti mihin lähetys toimitetaan. Käyttäjä (9:05): Muistaakseni siinä on sama ongelma. Minusta näyttää siltä, että jossain Postin järjestelmissä postinumeroa 02720 ja Lähderannan S-marketin automaattia ei ole kytketty toisiinsa. Eikö sitä asiaa voi mitenkään tarkistaa? Huomaa, että karttasovelluksessa, joka näyttää automaattien sijainteja, se toimii. Eli ongelma on jossain muualla. Jos et usko, katso Lähderannan automaatin käyttötilastoja. Olen nähnyt sieltä otettavan paketin vain yhden kerran monen kuukauden aikana. Joonas (9:07): Tarkistin verkkokauppa.com sivuilta ja huomasin, että S-market Lähderanta 02725 ei löydy postinnumerolla 02720. Käyttäjä (9:11): Hyvä. Ehkä asialle tehdään jotain. Tilaan jatkuvasti verkkokaupoista ja harmittaa hakea Leppävaarasta, kun automaatti on vieressä. Kiitos sinulle vastauksista ja vaivannäöstä. Joonas (9:11): Kiitos teille, että ilmoititte asiasta. Ilmoitan asiasta eteenpäin ja toivottavasti saamme ongelman korjattua mahdollisimman pian.

Kuvalehdestä kiusaantuneita

Lueskelin Kuvalehden jutun kommentointia satunnaisesti vastaan tulleista blogeista. Vähän hämmästytti, että Otavan itsesensuuri ei saanut tuossa otoksessa mainintaakaan. Vaikeneminen tarkoittaa sananlaskun mukaan hyväksymistä. Mutta itse Kuvalehden juttu herätti tyrmistystä ja tyrmäystä. Alla pari esimerkkiä.

Joonas Konstig veti herneet väärään kurkkuun heti aamukahvilla. Hän kirjoittaa:

Inhoan, inhoan, inhoan ja halveksun tätä nykyaikaa, jossa joudun elämään. Tulee kaiken maailmaan “uutisia” ja “kohuja” ja muita päiväperhoärsykkeitä, joita pitää klikata ja joihin pitää sitten heti reagoida tavalla, joka on klikkaamisseksikästä. Ja tämä on “tärkeää” ja “keskustelua”, ja “hyvä kun keskustellaan”. Ja jos et osallistu, et ole olemassa. Minun piti tämäkin aamu käyttää kuolleiden kirjailijoiden lukemiseen eli johonkin tärkeään, mutta niinpä vain tuorein kohu vei mentaalisen energiani. Kyse on Suomen Kuvalehden artikkelista kotimaisen romaanin nykytilasta. Silmäilin sen etsiäkseni siitä omaa nimeäni ja heitin sitten pois.

Voi Joonasta. Syntyi tähän inhottavaan aikaan. Ja nyt vielä tuo kuvalehtikohu, johon hän ei päässyt osalliseksi. Jos aikakone keksitään, suosittelen Joonaalle siirtymistä vuoteen 1697.

Dr. Jukka Kemppinen, b. 1944, former professor (Information Law), former judge (Court of Appeals), reader (German "Dozent") (IPR, Information Law, Cultural History). Author (poetry, fiction, non-fiction) and translator from so many languages; far more than 1 000 articles in reviews, journals, magazines, newspapers; television, broadcasts, kiihtyi niin, että ei ehtinyt miettiä mitä ilmaisi. Tai ehkä hän ilmaisi niin tieteellisesti, että minä en ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa. Tähän nyt kuitenkin pieni näyte hänen pitkästä postauksestaan.

Viihteen pelkääjät jättävät huomiotta, että esimerkiksi jumalanpalvelukset olivat vielä sata vuotta sitten puhtaasti viihteellisiä. Kun kirkolle tultiin mm. juomaan ja tappelemaan, nuo kevyet kolme tuntia olivat sopiva viihdetilaisuus, jonka aikana pystyi keräämään voimia uusiin ilkitöihin. Suurinta viihdettä olivat tietenkin hirttäjäiset ja muut julkiset teloitukset.

Näin siis armon vuonna 1913. Isäni täytti silloin 11. Ei kertonut minulle koskaan, kävikö hirttäjäisissä.

Jahah, ja sitten se kohun aiheuttaja itse. Suomen kuvalehden artikkeli on täällä.

Sensuuri iski kirjamessuilla

Päivän Hesari kirjoittaa näin:
(Lainaus kursivoitu)

Suomen kuvalehden sivulta

Otavan johtaja poisti Suomen Kuvalehden kirjamessuilta vessapaperi- kannen takia

Pasi Vainio ei halua puuttua lehden sisältöön, mutta kirjaa vessapaperiin verrannut kansi oli hänestä "väärä viesti".

<nips>

Suomen Kuvalehden uusin numero poistettiin Helsingin kirjamessuilla Otavamedian osastolta Otava-kustantamon toimitusjohtajan Pasi Vainion määräyksestä. Molemmat kuuluvat Otava-konserniin.

"Päätin asiasta kunnioituksesta suomalaisten kirjailijoiden työtä kohtaan", Vainio sanoo.

"Lehden sisältöön en halua puuttua, mutta tämän numeron kansi, jossa kirjaa verrataan vessapaperiin, on kirjamessuilla väärä viesti. Kyseessähän on vuoden tärkein lukemista ja kirjallisuutta edistävä tapahtuma."

Tässä nähdään suomalaisen lehdistön ilmaisunvapaus:
Lehdessä saa kirjoittaa mitä tahansa, mikä ei haittaa saman konsernin toisen yksikön myyntiä.

Voiko syvemmälle vajota?  Voi tietenkin.

Fasistisen sorron välttänyt apina hämmästyttää

Luinpa netin varrelta jutun Berliinistä. Kansalainen on käynyt siellä hämmästelemässä. Seuraavassa lainaus.

Luonnonhistoriallisessa museossa erityisen hämmentävä on Berliinin eläintarhassa muinoin asunut Bobby-gorilla. Bobby syntyi todennäköisesti vuonna 1926 ja kuoli Berliinissä 1. elokuuta 1935. 
<nips>
Tänä päivänä Bobby tuijottaa hyvin luonnollisen oloisena Museum für Naturkunden vitriinissä, täytettynä, jähmettyneenä. On hämmästyttävää ajatella, että kansallissosialistisessa Saksassa preparaattorit Karl Kaestner ja Gerhard Schröder työskentelivät kuumeisesti säästääkseen jälkipolville unohtumattoman ihmisapinan, samaan aikaan kun suhtautuminen etnisiin vähemmistöihin kiristyi.

Minua hämmästyttäisi paljon enemmän, jos kansallissosialistisessa Saksassa preparaattorit Karl Kaestner ja Gerhard Schröder olisivat sanoneet pomolleen päin naamaa, että "me emme nyt täytä tätä apinaa, koska suhtautuminen etnisiin vähemmistöihin on kiristynyt". 

Miten ihmeessä apinat ja etniset vähemmistöt liittyvät toisiinsa? Ovatko etniset vähemmistöt apinoita? Vai ovatko apinat etninen vähemmistö? Ovatko juutalaiset apinoita? Ovatko romanit apinoita? Montako apinaa vietiin keskitysleireihin? Montako apinaa joutui kaasukammioon?

Ekologinen mutta hitaanpuoleinen menetelmä cd- ja dvd-levyjen tuhoamiseen

Luin aikoinaan jostain, että rastaita voi karkottaa laittamalla cd-levyn roikkumaan narusta niin, että tuuli
heiluttaa sitä. Kokeilin tietysti, rastaat kun olivat syömässä kaikki marjat. Levy heilui ja heijasti kauniita sateenkaari kuvioita. Rastaatkin riensivät joukolla niitä ihailemaan.

Siihen se levy jäi roikkumaan vuosiksi. Sisältö on näkööjään kärsinyt, varmaankin kokonaan tuhoutunut.

Menetelmä on hyvä ja varma sekä ekologinen. Sille annataan täysi takuu: jos cd- tai dvd-levyä pidetään kymmenen vuotta keskeytymättömässä auringonpaisteessa, levyn sisältö on 90 %:n todennäköisyydellä tuhoutunut.

Voi kun saisi teetä, vai ottaisko vain jogurttia

Yritin etsiä kaupan hyllystä teetä. Siis "tavallista" lisäaineella maustamatonta teetä. Ei löytynyt.

Jogurtin suhteen asiat ovat paremmin. Sadan pikkupurkin joukossa on yksi maustamaton, Ingmanin Luonto+. Mutta ei suinkaan kaikissa kaupoissa. Esimerkiksi Alepoissa ei ole sitä yhtäkään.

Sinun jälkeesi, Max

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max, Teos 2009.

Innostuin vihdoinkin lukemaan tätä monen kiittämää teosta. Lopputulos: en ihan kuulu sen kohderyhmään. Olen liian vanhanaikanen tällaisen modernin tekstin lukijaksi.

Parkkinenhan kirjoittaa juuri niin kuin nykyisin pitääkin. Ajassa ja paikassa hypitään muutaman sivun välein. Kohtaukset ovat aika irrallisia. Niitä sitovat toisiinsa henkilöt. Suomeen sijoitetut kohtaukset muodostavat jatkumon, jonkinlaisen juonen, jos pystyy aikahypyt hallitsemaan. Tavallaan kirja on romaanin muotoon puettu novellikokoelma. Monet näistä "novelleista" ovat mainioita..

Parkkinen on taitava luomaan tapahtumia sirkukseen, hotelliin, puistoon. Ihmiset kuvataan hyvin. Jännitteet tulevat esiin, mutta niillä ei mässätä.

Tekstin tyyli menee vanhalta tontturahjukselta yli. Lukeminen tuntuu kuin puurossa uisi. Kannattaa hyvin, mutta eteenpäin pääseminen vaatii voimaa. Kielikuvat ja yksityiskohdat kaatuvat päälle. Tulee ikävä Helena Sinervon keveänä lentävää kieltä.

Kirjan loppu, muutama viimeinen luku tuntuu olevan lievästi eri paria. Kuin kirjailija olisi huomannut, että nyt on korkea aika lopettaa, saattaa juoni päätökseen.

Heurekassa

Kävin Heurekassa. Ensimmäistä kertaa ja suurin odotuksin. Niin paljon oli tuosta ihmepaikasta kirjoitettu.
Mutta mutta; ei napannut. Ilmeisesti olin väärän ikäinen tai muuten perustympääntynyt. Mars-näyttely oli viritetty kysymykseen: haluaisitko matkustaa Marsiin. Ilman näyttelyäkin tiesin, että en halua. Tarjotut perusfaktat olivat tuttuja. Tärisevällä alustalla seisominen ei antanut kiksejä. Päänäyttely ei vaan innostanut. Lisäksi useat demot olivat rikki. Monet opasteet olivat huonoja. Klassikkonäyttely oli parempi. Valitettavasti sielläkin oli rikkinäisiä demoja.

Planetariossa katsoin Tie tähtiin -esityksen. Eipä juuri innostanut, kun valoläiskien vyöryt virtasivat pitkin kattopintaa. Selostus oli lässyttävä. Kaikki asiat olivat tietysti tuttuja. Hyvällä havainnollistuksella niistä olisi saanut silti kiinnostavia. 

Myymälä oli turistimestan putiikiksi korkeatasoinen. Tavara oli kohtalaisen laadukasta ja viritetty Heurekaan sopivaksi. Tehtäväkirjoja pelejä ja muuta kehittävää.

Paras odotti ulkona. Kävelimme täydellisessä syyssäässä jokivartta Kielotielle ja takaisin. Kaunis ympäristö, suorastaan idyllinen.

Kiihottaminen jalkapallotuomaria vastaan

Jalkapallotuomarin uhkailusta ollaan tekemässä ankarasti rangaistava rikkomus. Odotan kokoomusnuorten ärähdystä.

Taisteluni pääoma

Toisten maineella ratsastaminen näyttää olevan lisääntymään päin, ainakin kirjallisuudessa. Herra Knausgårdin kirjasarja on kerännyt paljon mainetta eikä varmaan ilman ansiota. Silmiini ei ole sattunut, että kukaan olisi hämmästellyt Taisteluni-nimeä. Pannaan suu ja muisti umpeen siitä, että Aatu-setä värkkäsi saman nimisen klassikon. Paljonko kirjan nimi on edesauttanut sen myyntiä? Hys, hys, tästä ei saa puhua.

Anja Snellman on rimpaissut kirjan nimeltä Pääoma. Onkin jo korkea aika, sillä seuraava sukupolvi ei tiedä Kalle-sedästä saati hänen kirjastaan yhtään mitään.

Mikä vahinko, että Mao-setä antoi julkaista mietelauseensa nimellä Puhemies Mao Tse Tungin ajatuksia. Miten sellaisen nimen voi antaa kirjalleen? Ei ainakaan nyt, kun kirjan nimen on pakko olla yksisanainen. Mutta kaipa muoti taas muuttuu.

Vladimir-setä julkaisi paljon, mutta mikään yksittäinen teos ei ole saavuttanut riittävää tunnettuutta. Vahinko. Onneksi hän hortoili Suomessa, joten hänet voi sijoittaa henkilöksi kirjaansa. Myynti +20%.

Kuinka moni olisi katsonut Yleisradion Mannerheim-elokuvan, jos sen nimi olisi ollut Virtanen. Mannerheimin kanssa leffalla on yhtä paljon tekemistä kuin kellä tahansa Virtasella.

Aristoteleen kantapää alkaa homehtua

Ylen radion ykköskanavalta tulee kerran viikossa ohjelma Aristoteleen kantapää. Ohjelma keskittyy suomen kielen käyttöön ja sen ongelmiin. Se on kovin hyödyllinen ohjelma. Esimerkiksi tänä aamuna siellä oli viisas professori haastateltavana aiheesta ymmärtäisikö Agricola nykysuomea. Oikein hyvä haastattelu.

Kuva: YLE

Mutta mitä varten Aristoteleen kantapään täytyy muilta osiltaan olla ihmeellistä pelleilyä? Osien alut (mitä ihmettä ovat nimeltään ne aina samanlaisina toistuvat alkuosat?) yrittävät olla jotain huumoria. Juontaja puhuu kummallisella rytmillä. Tämä kaikki kävisi hyvin yhdenkerran vitsinä. Mutta kun se toistuu kerrasta toiseen, vuodesta toiseen.

Nyt jo joutuin uudistamaan, ennen kuin amputaatio on tarpeen.

Blogimarkkinointi-kirjan markkinointiblogi

Blogimarkkinointi-kirjassa viitataan useaan otteeseen kirjoittajien yhteiseen blogiin blogimarkkinointi.fi. Kirjan luettuani tuli mieleen käydä tsekkaamassa, mitä tuo blogi sisältää. Postaukset ovat osia kirjan tekstistä. Ilmeisesti ne on pantu blogiin sitä mukaa kuin ne ovat valmistuneet. Rohkea teko, mutta varmasti viisas sellainen. Blogin lukija pystyy vakuuttumaan kirjan laadusta. Hän oppii jotain postauksista, mutta arvaa kyllä, että kaikki ei ole blogissa, joten kirja on kuitenkin viisasta ostaa.

Merkintöjä on runsaan puolen vuoden ajalta. Kirjan ilmestymisen jälkeen on maininta kirjan saamasta palkinnosta: ""Blogimarkkinointi pokkasi Kultasulan". Minkä minä sille voin, että mieleeni tuli lapsuuteni Kultasula-margariini. Markintä oli toukokuulta 2012. Ei sitten muuta. Blogi oli täyttänyt tehtävänsä ja sai mennä. Facebook-sivu on kituuttanut pidempään.

Blogin lukija on jätetty oman onnensa varaan. Ei merkintää, että tämä on loppu nyt. Ei ohjetta siirtyä lukemaan fb-sivua tai muita blogeja.

Mitäpä blogimarkkinointi-blogille voi muuta sanoa kuin: Loput palasessa (rest in piece).

Blogimarkkinointi

Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen: Blogimarkkinointi, blogilla mainetta ja kunniaa. Talentum 2011.

Kuvalähde: Talentum

Kirjan nimi kertoo sen sisällön ytimen, miten käyttää blogia hyväksi tuotteensa tai palvelunsa markkinoinnissa. Kokonaisuudessaan se kattaa paljon laajemman alueen. Nimi voisi olla vaikkapa "Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää blogeista liiketoiminnassa". Sellainen nimi taas olisi tylsä, eikä kukaan jaksaisi sitä edes muistaa.

Kirja kattaa laajalti eri tietämystasoja blogeista ja niiden hyödyntämisestä. Se alkaa blogin perustamisesta, sen nimeämisestä, teknisestä perustamisesta, kirjoittamisen vaikeudesta ja kaikesta, mitä aloitteleva bloggaaja kohtaa. Jatkosse edetään syvälle blogin lukijankunnan analysointiin ja blogin kävijämäärän lisäämiseen. Tämän skaalan tekijät hallitsevat taitavasti. Teksti pysyy koko ajan luettavana vähemmänkin taustatietoa omaaville. Toisaalta perusasiat on kirjoitettu niin sujuvasti, että niiden lukeminen ei kyllästytä, vaikka asiat jo tietääkin.

Kirjan näkökulma on pääosin sen kirjoittajien näkökulma, itsenäisten konsulttien, jotka markkinoivat itse palvelunsa. Viimeinen lyhyt luku käsittelee blogeja isommissa organisaatioissa. Se maistuukin jo puisevammalta. Saattaa tietysti johtua siitä, että kaikki isoja organisaatioita koskeva maistuu puulta.

Parasta teoksessa on sen antama tietoaines. Se on riittävän kattava, jotta pääsee eteenpäin, mutta ei masenna liioilla yksityiskohdilla. Blogien vaikutuksia ja hyötyjä koskevat pitkin koko tekstiä sijoitellut maininnat koettelevat lukijan uskomiskykyä. Vähempi ja paremmin perusteltu ylistäminen olisi riittänyt.

Blogimarkkinointi on mainio kirja jokaiselle, joka hyödyntää tai harkitsee blogia liiketoimintansa tukena. Siitä on paljon hyötyä myös harrastelijabloggaajalle, jolla ei ole liiketoimintatavoitteita.

Huonot jauhot pussissa

Minä teen leivän pari kertaa viikossa. Teen sen leipäkoneella. Olen tehnyt niin jo suunnilleen kolmekymmentä vuotta. Yritän saada leivästä paitsi hyvän makuisen myös mahdollisimman terveellisen. Lisään leipään runsaasti terveellisiä ainesosia: tuottajamyynnistä ostettuja grahamjauhoja, ruisjauhoja, pellavansimeniä, auringonkukansiemeniä jne. Kaikille näille on ominaista huono nousukyky. Sen kompensoimiseksi käytän taikinan perusosana erikoisvehnäjauhoja. Ne nousevat paremmin kuin tavalliset ja kantavat ison kuorman nousukyvytöntä tavaraa. Esimerkiksi tällainen resepti toimi aikaisemmin hyvin

- 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
- 1 dl tuottajatorin grahamjauhoja
- 1 dl kaupan kokojyvävehnäjauhoja
-1dl ruisjauhoja
- 3/4 dl mysliä tai hiutaleita
- 1,5 rkl rypsiöljyä
- 2 rkl leipäsiirappia
- 1 tl suolaa
- 2,5 dl vettä.

Tämä toimi siis hyvin. Leivästä tuli riittävän korkea ja yläpinnaltaan kauniisti kaareutuva. Mutta ei toimi enää. Leipä lässähtää keskeltä syvälle kuopalle, on liian tiivistä ja maistuu vähäsen raa'alta.

Epäilin, että mukana oli liian paljon nousematonta tavaraa. Lisäsin erikoisvehnäjauhojen osuutta. Ei parantunut. Tulin siihen tulokseen, että ongelma onkin erikoisvehnäjauhoissa. Ostin uuden pussin. Ei muutosta. En keksi muuta selitystä kuin että Sunnuntai-erikoisvehnäjauhot eivät nouse. Päätin ostaa jotain muuta merkkiä.

S-marketissa oli jauhoja kahta merkkiä: Sunnuntai ja Rainbow. Muistin, että Rainbow-jouhot valmistaa Helsingin myllyt. Ne saivat Hesarin testissä hyvän arvosanan. Tarkistin kuitenkin pussista. Jauhot tekeekin nyt Ravintoraisio, se sama jonka tuote Sunnuntai on. S-ryhmä on siis vaihtanut toimittajaa. Mitäpä sen on väliä, nousevatko jauhot vai eivät, kunhan saa halvalla.

Perunamaalla

Syksy on hyvä vuodenaika, ainakin silloin, kun ei sada. Tänään ei satanut. Oli kiva kaivaa esiin valtavan suuria puhtaan kellertäviä perunoita kuohkeasta mullasta. Ne eivät olleet siellä sattumalta, vaan seurausta siitä, että olin keväällä istuttanut siemenperunat; kuokalla kovan ähinän ja puhinan säestyksellä.

Pari vuotta sitten kaadoin pusikon paikasta, jossa on ollut peltoa joskus sata vuotta sitten. Koska se on ollut peltoa, siinä ei ole kiviä. Koska siinä on ollut epämääräistä pusikkoa vuosikymmenet, maassa on paksulti puoliksi lahonnutta eloperäistä ainetta. Perunat kasvavat siinä hyvin ja sitä on helppo käsitellä, istuttaa ja kaivaa kuokalla. Kantoja ja juuria on tietysti paljon, mutta mitäs niistä. Aika hoitaa ne. Sillä välin kasvatan perunat kantojen välissä.

En käytä apulantaa. Maa köyhtyy, jos ravinteita ei lisätä, koska peruna on melkoinen ravinteiden kuluttaja. Lisään niitä niittämällä heinää viereiseltä niityltä ja laittamalla ne perunapenkkien väleihin. Ne maatuvat ja antavat perunoille ravinteita. Seurauksena niitty köyhtyy. Sekin on tarkoitus. Tavoittelemani kukkaniityn pitää olla ravainteista köyhä.

Omenahilloa leipäkoneella

Ostin jokin aika sitten Panasonic-merkkisen leipäkoneen. Siinä on ohjelma myös hillon tekoon. Olen kokeillut ohjelmaa pari kertaa ja se näyttää toimivan.

Ohje

Pesen omenat. Leikkaan siemenkodat ja huonot kohdat pois. Raastan omenat yleiskoneella karkealla terällä. Laitan raasteen ja sokerin koneeseen. Tunnin ja neljänkymmenen minuutin jälkeen on valmista. Purkit pitäisi kuumentaa uunissa tai kiehuvassa vedessä. Tällä kertaa laistoin sen vaiheen. Säilynevät näinkin, koska hillo on tarkoitus syödä lähiviikkoina. Aika näyttää.

Raaka-aineet ja tarvikkeet

Omenoita niin että niistä saa 800 g raastetta
Hillosokeria 150 g
Taloussokeria 250 g
hillopurkkeja

Työvälineet

Pieni veitsi
kolme muovikulhoa
Yleiskone
Panasonic 2500 -sarjan leipäkone
Pieni muovikauha


Kone auttaa hillon teossa, mutta ei niin paljon kuin luulisi. Suusi osa työstä on omenoiden leikkaaminen ja raastaminen. Kone ei liioin osaa purkittaa hilloa. Mutta vieressä kyttäämisestä se vapauttaa.

Hilloa koneella tulee surkean vähän kerrallaan. Se onkin paikallaan lähinnä, kun haluaa kokeilla uutta reseptiä.

Meillä oli aikaisemmin muistaakseni Wilfa-merkkinen leipäkone, joka myös väitti osaavansa tehdä hilloa. Lopputulos oli kuumennettua omenamössöä. Mitään säätövaraa ei ollut. Panasonicissa voi määrätä, kuinka kauan se kuumentaa hilloa.

Bloginpitäjä kertoo itsestään

Netissä seikkaillessa sattui vastaan blogi, josta ei ihan päässyt käsitykseen, mitä siellä oli taustalla. Niinpä nappasin esiin tietoja kirjoittajasta -välilehden. Johan selvisi. Tätä mieltä oli bloggaaja lukijoistaan.

Tällä tavalla sitä tuli erehdyttyä kyyläämään ja varsin tarkoitusena saada tietoa bloggaajasta. Sanamuodoista tuli sen verran paha mieli, että en sitten edes kirjoittanut anteeksipyyntöä blogin kommenttikenttään.

Jäin mietteisiin, ovatko kyylääjät kansanryhmä.

Pitäjänkartat

Arkistolaitoksen tehtävänä on varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen säilyminen ja edistää niiden tutkimuskäyttöä. Tehtäviin kuuluu myös alan tutkimus- ja kehittämistoiminta. Arkistot ovat tietysti pääosin paperilla. Osa on vusien mittaan mikrofilmattu. Tämä siis tarkoittaa, että aineistoihin pääsee tutustumaan vain kansallisarkiston tai maakunta-arkistojen lukusaleissa. Harvinaisille ja huonokuntoisille materiaaleille on vielä eritysrajoituksia. Tavallinen kansalainen ei sinne lähde haahuilemaan, vaan hänellä täytyy olla vahva tarve, ennenkuin sinne menee.

Arkistolaitos on digitoinut viime vuosina kiitettävästi säilyttämiään aineistoja. Nämä aineistot ovat netissä kaikkien käytettävinä ja ladattavina Digitaaliarkistossa. Aineistot ovat (valitettavasti useissa tietokannoissa. Myö hakumekanismeja on useita.

Yksi mielenkiintoinen aihepiiri, josta on paljon digitoitua aineistoa, ovat kartat. Arkistolaitoksen sivulta valitaan aineistot ja sieltä karttahaku. Nimeke-kenttään kirjoitetaan mielenkiinnon kohteena oleva paikkakunta. Tuloksena saadaan luettelo kyseistä paikkaa koskevista kartta-aineistoista. Digitoitujen kohdalla on siitä maininta. Kartan saa esiin klikkaamalla avautunien sivujen linkkejä. Polku on maallikolle käsittämättömän moniportainen. Ehkä käyttöliittymässä olisi viilaamista. Joka tapauksessa lopulta kartta aukeaa ruudulle. Sitä voi lähentää ja loitontaa sekä tallettaa omalle koneelle korkearesoluutioisena kuvana.

Laajoja alueta kattava karttasarja on pitäjänkartat 1840-luvulta.
Toinen samoilta ajoilta on senaatinkartat, joka on tehty alunperin (Venäjän) armeijan käyttöön.
Yksi kartta-aineistojen päähakemisto on täällä.

suomalainen sääkirja

Juhani Rinne ym. (toim.): Suomalainen sääkirja.  Otava 2005.

Kirjan takakansi kuvaa kirjaa näin:
Suomalaisten asiantuntijoiden vankka tietopaketti säästä, asiasta joka kiinnostaa jokaista ja koskettaa kaikkien elämää. Teoksessa kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi säästä, ilmastosta ja ilmakehästä sekä niihin liittyvistä moninaisista ilmiöistä. Selvityksensä saavat niin matalapaineet ja säärintamien rakenteet, maapallon eri osien ilmasto, sääennustusten synty, pilvet, hurrikaanit ja trombit kuin kasvihuoneilmiö ja otsonikin - eikä säähän liittyvää perimätietoa ja tilastojakaan ole unohdettu.

Kirja on varsinainen runsaudensarvi. Kaikki mahdollinen säätä ja ilmastoa koskeva on käsitelty. Kieli on hyvää, teksti etenee loogisesti. Mukana on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään maallikolle käsittämätöntä tauhkaa tai turhaa jaaritusta.

Yllä sanotusta huolimatta kirja on sellainen täräys, että sen lukeminen yhdellä kertaa ei onnistu. Erityisesti alun "Perusasioita ilmakehästä" koettelee voimia. Parasta on lukea pätkä kerrallaan ja jättää kirja sitten hautumaan päiväksi tai pariksi.

Kirjaa lukiessa hämmästyy kerran  toisensa jälkeen. Ai näinkö korkeapaine toimii. Kas, ukkospilvi muodostuu näin.

Suomalainen sääkirja on mainio teos jokaiselle, joka haluaa tietää sään muodotumismekanismeista enemmän. Teoksen painovuodesta voi arvata, että sitä ei ole enää kirjakaupoista saatavilla. Poistokirjamyymälöistä ja divareista se kyllä löytyy.

Virtuaalinen vanha kirjasuomi

Virtuaalinen vanha kirjasuomi eli Vvks on selityksin varustettu verkkoaineisto koulujen, yliopistojen ja muiden opinahjojen käyttöön Suomessa ja ulkomailla. Se soveltuu niin ikään kaikkien vanhasta suomesta kiinnostuneiden omaehtoiseen opiskeluun ja omaksi iloksi.

Itsekukin lienee nähnyt Agricolan tekstiä ainakin vähäsen ja on ihmetellyt sanojen kirjoitusasua. Useimmat sanat arvaa mutta ei likikään kaikkia. Kuitenkin ne on itseasiassa 'oikein' kirjoitettu. Agricola käytti vai kirjaimia eri tavalla kuin nykykieli. Vvks antaa selityksen Agricolan kirjoitukseen. Sen ajan kielioppi eroaa myös nykyisestä. Vvks kertoo, miten. 1700-luvun kieliopista on runsas viiteluettelo.

Vanhasta kirjallisuudesta on laaja katsaus eri vuosisadoilta. 1600-luvun ja vanhemmasta kirjallisuudesta on useita esimerkkitekstejä. Sisällysluettelo sisältää esimerkkejä myös 1700-luvun teksteista. Tekstien paikalla ne luvataan tulevaksi keväällä 2012. Lieneekö tekijä väsynyt vai tullut kiireempiä töitä?

Vvks:ssä on laaja lähdeluettelo ja - oppilaitoksia varten kun on tehty - runsaasti harjoitustehtäviä.

Vvks on aivan mainio saitti vanhasta kirjasuomesta kiinnostuneelle.

Viimeiset kaanit

Väinö Riikkilä: Viimeiset kaanit, WSOY 1954. Nuorten toivekirjasto 2.

Tämä teos on selvästi parempi kuin NTK:n ensimmäinen kirja,  Salmikämpän pojat. Riikkilä osaa kirjoittaa sujuvasti, juonessa pysytään, se etenee, eikä kerronta poikkea sivupoluille. Vapaavuoren tapaisesta uskonnon pakkosyötöstä ei ole tietoakaan.

Kymmenvuotiaat pojat viettävät kesälomaa rannikkokaupungissa. Elämä on raiteillaan, ajoittain liiankin tylsää. Sitten alkaa tapahtua merkillisiä asioita: Jahti uppoaa. Pojat pelastavat matkustajat. Nämä osoittautuvat kummallisiksi. Ilmestyy tunttematon hiippailija. On poliisi, on tuntematon nainen. Rikoksia tapahtuu siellä täällä. Loppua kohti salaisuudet punoutuvat yhteen. Pojilla on merkittävä rooli vauhdikkaassa huippukohdassa.

Lukijaa oudoksuttaa hillitön aseiden käyttö. Pojat tulittavat ilmakiväärillä tyyppiä, joka on heistä epäilyttävä. Poliisi ampuu täyden lippaan pakenevan hiippailijan perään.

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten nykypäivän kymmenvuotias kokee tämän kirjan.

Voiteleva ketjuöljy

Vihdoinkin! Voiteleva ketjuöljy. Kun on vuosikymmenet rasvannut pyörän ketjua ja moottorisahan teräketjua voitelemattomalla öljyllä, niin kyllä tällaista osaa arvostaa. Eipä kitise pyörä, eikäpä hohkaa teräketju kirkkaanpunaisena.

Uuden kirjan päivät

Uuden kirjan päivät Oriveden opistolla. Tunnettuja ja hyviä esiintyjiä on pitkä rivi: Leena Lehtolainen, Sirkku Peltola, Leevi Lehtonen jne. Esitykset ovat mielenkiintoisia kautta linjan.

Aiempien vuosien päivillä ja kevään karnevaaleissa on yleisö ennen mahtunut yhden käden sormiin. Nyt sali on täynnä. Opisto on tehnyt tällä kerralla jotain oikein. Ainakin ohjelma julkaistiin hyvän aikaa ennen tapahtumaa. Opiston entisille oppilaille tuli mainoskirje sähköpostissa. Voiko se olla näin yksinkertaista?

Lampi on pengottu. Vesihiiden pesä on rikottu ja hiisi muuttanut muualle. Mikä kauheinta, lammen keskelle on laitettu ihmeellinen vedenroiskutin. Rantatontutkaan eivät kestä sitä kuunnella, vaan piileskelevät naapuritalon kukkapensaissa odottaen, että vehje jäätyy.

69 eurolla saat tietää, mitä autosi ikäluokkaa ja mallia edustava peli maksaa keskimäärin

Nämä asiantuntijat osaavat arvioida autosi hinnan sitä näkemättä. He siis katsovat tilastoista, mitä samanlaiset ovat maksaneet. Ja koko lysti 'vain' seitsemän kymppiä.

Toisaalta, asiakaslupaus ei ole kovin yliampuva. "Kun tilaat tämän tutkimuksen, saat autostasi satasen enemmän sitä myydessäsi."

Ja vielä leimat päälle. Kauheaa, jos todistukseni olisikin epäkunnossa.

Jäin kaipaamaan tarroja ja jotain raaputettavaa.

Korteniemen perinnetila Liesjärven kansallispuistossa

Korteniemi on vanha metsänvartijan tila. Se on säilynyt jokseenkin muuttumattomana 1910-luvulta lähtien.

Käsikivet eli leipämylly

Nykyisin tilaa ylläpitää Metsähallitus. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennus, navetta, talli, riihi, savusauna ja pienempiä rakennuksia. Keskellä pihaa seisoo vinttikaivo. (Jos kaivosta voi sanoa, että seisoo. Ainakin kaivon vintti seisoo keskellä pihaa.)

Tila ei ole pelkkä museo, vaan siellä on kesäisin lehmiä, lampaita ja muutama kana. Vanhanaikaisia viljely- ja viljankorjuumenetelmiä käytetään pienessä mittakaavassa ja niitä esitellään, kun ne ovat ajankohtaisia vuodenkierrossa. Myös vierailijat saavat osallistua. Myöhästyin rukiinpuinnista päivällä. Henkilökuntaa on läsnä ilmeisesti koko päivän. He puuhailevat talon töissä ja opastavat vierailijoita.

Kukko ja yksi sen kanoista

Korteniemi on erinomaisen mukava vierailukohde rauhaa rakastaville. Ainakin jos sattuu olemaan kaunis ilma. Myös lapset voi ottaa mukaan. Omat eväät on hyvä olla mukana, jos viipyy pidempään. Mitään myyntiä tai tarjoilua ei ole.

Lisätietoa ja ajo-ohjeet ovat luontoon.fi -sivulla.

Rakkautta ennen keskiyötä

 Rakkautta ennen keskiyötä (Before Midnight), ohjannut Richard Linklater.

Linklater ohjasi elokuvan Rakkautta ennen aamua vuonna 1995. Siinä kaksi nuorta tapaa toisensa ja viettää yhdessä yhden päivän ja yön. Elokuva sai jatkoa 2005. Siinä samat henkilöt tapaavat uudestaan sattumalta yhdeksän vuotta myöhemmin. Jälleen aikaa on vain muutama tunti. Uusimmassa kuvassa nämä henkilöt ovat naimisissa ja ja ovat olleet sitä jo varsin pitkään.

Miehen poika edellisestä avioliitosta lähtee takaisin äitinsä luokse. Sitten seuraa hulluttelua, älykästä keskustelua ja riitelyä.

Elokuva on huolella tehty ja näyttelijät osaavat tehtävänsä. Suosittelen ihmissuhdejutuista kiinnostuneille. Actionin ystävät älkööt vaivautuko.

Omenahillo

Tein tänään omenahilloa. Pienen määrän pienessä kattilassa. Resepti on seuraava.

- Omenoita 1900 g
- Pihlajanmarjoja 100 g
- Sokeria 1300 g, josta puolet hillosokeria

Leikkaan omenoista siemenkodat ja huonot kohdat pois. Raastan ne ja marjat yleiskoneella aika karkealla terällä. Sitten mössö kattilaan ja levy ihan pienelle, kunnes vettä kertyy kattilan pohjalle. Kun keitos on jonkin verran lämmennyt, lisään sokerin. Kuumennan vähän isommalla teholla ja hämmennän välillä. Kun keitos alkaa kiehua, annan sen kypsyä kevysesti kuplien puolisen tuntia.

Laitan purkit ja kannet kunkin vuorollaan kiehuvaan veteen ja annan olla siellä pari minuuttia. Sitten vain hillo kauhan ja suppilan avulla purkkeihin yksi kerrallaan. Pidän pari purkkia kiehumassa yht'aikaa. Otan yhden kerrallaan ja täytän heti kuumana.

Kun purkit ovat jäähtyneet, seuraa hankalin vaihe: nimilappujen teko.

Hillo kannattaa tehdä ulkona. Saa loiskuttaa vesiä mielin määrin. Eikä ole väliä, vaikka roskia putoaa "lattialle".

Slomith Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka, SKS 1999

Slomith Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka, SKS 1999.
Suomennus Auli Viikari.

Kirjan takakansi sanoo:

Kertomuksen poetiikka esittelee selkeästi, suppeasti ja kriittisesti narratologian moniaalle haarovan tutkimuskentän. Huomio kiinnitetään kerronnan osatekijöihin, tapahtumiin, aikaan, näkökulmaan ja tekstin lukemiseen. 

Siinäpä se. Siis kirjassa on kyseessä, mitä fiktiivinen teksti, lähinnä romaani on. Mitä tutkimus sanoo tuosta epäkiitollisesta kohteesta, josta löytyy aina esimerkkejä, jotka eivät sovi mihinkään teorioihin. Kun kohde on moninainen, sitä ovat myös tutkijoiden kehittämät teoriat. Rimmon-Kenan esittelee tämän kentän järkevästi, näyttää radikaalejakin käsityksiä, mutta pysyttelee enimmiltään perinteisimmissä, niissä joista harrastelijoille on eniten hyötyä, ja jotka tietelijänkin on tunnettava.

Kirja on ehdottoman hyvä, vaikka onkin jo aika vanha. Alkuperäinen teksti on vuodelta 1983. Raskalukuinen se on. Kaikki on esitetty lineaarisena tekstinä, vaikka sen kohde muodostaa rakenteita, joita olisi voinut havainnollistaa kaavioina. Ahkera lukija piirtää itse nuo kaaviot ja oppii sen myötä paremmin, kuin jos ne olisivat valmiina.

Luin muutaman sivun päivässä. Näin tekstin sulattaminen kävi hyvin. Vielä parempi olisi, jos hutera pää muistaisi edes jotain.

Finavia, viides valtiomahti

Finavia, entinen Ilmailulaitos hallinnoi Suomen lentokenttiä ja Suomen ilmatilaa. Se lennättää lentokoneita missä huvittaa. Hirvittävä jylinä saa ihmiset stressaantumaan, tuhoaa yöunet, nostaa verenpainenetta ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Missään ei ole turvassa. Finavia voi muuttaa lentoreitit milloin haluaa minne haluaa.

Tämäkään ei riitä. Finavia haluaa lisää terminaaleja, lisää matkustajia, lisää lentokoneita, lisää stressiä, lisää sairaita ihmisiä. Kymmeniä prosentteja lisää muutaman vuoden aikana. Miten tähän saisi holttia? Että ajateltaisiin muidenkin kuin yhden yrityksen hyvinvointia.

Markkinatalouden perusperiaate ...

... on ahneuden logiikka.

Useat ihmiset ovat taivastelleet minulle tavaroiden kalleutta ja arvelleet syyksi raaka-aineiden hintoja tai tuotantokustannuksia. Läpi paistaa oletus, että tuotteen hinta kaupassa on kustannukset plus joku kiinteä, kohtuullinen lisä. Näinhän se ei ole, vaan hinta on korkein hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan. Pohjan asettavat tietenkin kustannukset ja rajoittavana tekijänä toimii kilpailu. Silloin kun toimii.

Entä jos tuotteet olisivat myyjälle ilmaisia ja ne tuotaisiin myymälään ilmaiseksi? Mitä tuotteet maksaisivat? Sen verran kuin asiakas sietää, ei enempää ei vähempää. Kierrätyskeskus on tällainen paikka. Usein se on kunnan ylläpitämä tai tukema. Ei vaikutusta asiaan. Esimerkki: Vein kierrätyskeskukseen pienen vanhan vaatekaapin. Tuli asiaa keskukseen pian uudestaan. Sillä välin kaappi oli hinnoiteltu. Neljäkymppiä! Kukaan ei siitä maksaisi enempää, oli se missä myymälässä tahansa.

David Safier: Huono karma, Bazar 2012

Teoksen alkuperäinen nimi on Mieses Karma. Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Tiina Hakala.

Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävin palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin Kim kuolee.

Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, joka on viettänyt jo useamman vuosisadan muurahaisena.

Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja onnistuvat lopulta tekemään sen verran hyvää, että he syntyvät uudelleen – marsuiksi. Sitten koiraksi ja kissaksi. Lopulta Kim syntyy nakkikioskin tädin pyylevään ruumiiseen ja pääsee toteuttamaan suunnitelmaansa. (Lainaus Risingshadow)

Tämä huumoriteos on levinnyt pariinkymmeneen maahan suurina painoksina. Se on saanut runsaasti ylistystä hauskuudestaan myös Suomessa. Esimerkiksi Risingshadowssa sitä ylistetään näin:

Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä. 

Mutta kun ihmisellä ei ole huumorintajua, niin sitä ei sitten ole. Siis ei minulla. Hitler suolistobakteerina. Tosi hauskaa - hah! Onneksi tuota tajua on miljoonilla muilla. Jollekin saattaa tulla mieleen jopa kirjoittaa itse huumorikirja. Autan vähän.

• Kirjaan (muuhunkin kuin huumoriin) pitää ottaa mukaan kuuluisa historiallinen henkilö. Se lisää myyntiä. Parempi olisi ottaa elävä henkilö, mutta siitä voi seurata oikeusjuttu tai muita hankaluuksia. Suomalaiset kirjailijat ovat siitä onnellisessa asemassa, että aina voi ratsastaa Mannerheimilla, oli kyse sodasta tai rakkaudesta. Saksalainen ei ymmärrettävästi ratsasta Aatu-sedällä pikku suolistoheittoa enemmän. Safier on ottanut ratsukseen Casanovan, hyödyntäen mahdollisuuksia kuitenkin aika heikosti.
• Käytä konservatiivista arvomaailmaa. Kim Lange ymmärtää heti kuoltuaan, että perhe olikin kaikki kaikessa.
• Lisää mausteeksi syrjähyppyjä. Kirjan loppupuolella päähenkilö tietysti kieltäytyy syrjähypyistä.
• Jätä seksi yleiselle tasolle, mutta ylistä vuolaasti sen ihanuutta.
• Viljele puolirasvaisia pikkuheittoja. Aina päteviä aiheita ovat miehen elimen koko ja mahdollinen impotenssi tai naisen rintojen riippuminen. Myös ulosteet ja vatsan sisältö toimivat.
• Pyöritä samaa kaavaa kirjan läpi. Pidä huoli, että lukija ymmärtää, missä ollaan menossa.
• Tee onnellinen loppu. Kun Kim Lange kuolee ja syntyy uudelleen muurahaiseksi, hän alkaa kaivata perhettään, jota laiminlöi ihmisenä. Mitähän tapahtuu lopussa? Tottakai hän saa perheensä takaisin.

Tylsät miehet netissä

Siihen aikaan, kun netti oli uusi, törmäsin tylsien miesten sivustolle. Jostain tuli tänään mieleeni tuo paikka ja tarkistin, onko se jäljellä. Ja olihan se. Oikea paikka miehille, jotka eivät kavahda tylsyyttä. Pientä rakoilua on havaittavissa, esimerkiksi yhtä videota sanottiin hauskaksi.

Aikoinaan naisilla ei ollut asiaa klubiin eikä sivuille. Syyksi sanottiin, että naiset eivät ole lainkaan tylsiä. Sen jälkeen on vähän joustettu. Jäseneksi pääsevät naiset, jotka ovat kiinnostumeita tylsistä miehistä.

Tylsiä alasivuja on sopivan masentava kokoelma. Yksi niistä on puistonpenkkien kuvien kokoelma. Helsinkikin on päässyt kartalle.

Mehua keittämässä

Minä olen niin vanhanaikainen ihminen, että keitän mehua viinimarjoista. Höyrystimellä eli
Mehumaijalla. Se kannattaa tehdä ulkona. Saa raikasta ulkoilmaa. Ja vaikka energiaa tarvitaan vain muutama kilowattitunti, se on poissa lämmittämästä muutenkin liian kuumaa asuntoa. Ulkona voi myös puuhata vesien (pitääkö sanoa vetten?) kanssa vapaasti, läikyttää kuten tahtoo ja kaataa "lattialle".

Tänä vuonna satoi. Siirsin keittopaikan paviljongin sisään.

Kerään marjat pensaista ämpäriin eli sankoon. Kukkuraisesta ämpäristä tulee kukkurainen maijallinen. Huuhtelen marjat puutarhapöydällä. Otan ämpärin lähes täyteen vettä. Ripottelen marjat sinne vähän kerrallaan. Roskat ja pilalliset marjat nousevat pinnalle. Kaadan ne pois. Nostan marjat lävikköön ja siitä maijaan. Lisään kilon verran sokeria sekaan. Sitten maija levylle.

Pullot ovat varastossa pestyinä uutta kesää odottamassa. Huuhdon ne vielä kevyesti. Steriloin pullot isossa kattlilassa. Panen pari pulloa kerrallaan kiehuvaan veteen ja annan keittyä hetkisen. Sitten vain mehua lorottamaan.

Pulloina käytän patenttikorkillisia olutpulloja. Ne ovat sekä pullottaessa että käytettäessä paljon mukavampia kuin kumitulpat. Ja pullojen hankkiminen on pelkkä ilo. Taloudellistakin se on. Pullo täynnä olutta maksaa vähemmän kuin vastaava pullo tyhjänä.

Postin "asiakaspalvelu" harhateillä - tai siten minä olen ääliö

Posti on laittanut pakettiautomaatteja ympäri kaupunkia. Oikein hyvä juttu. Postilla on palvelu, jossa voi määrätä, mihin automaattiin pakettinsa haluaa. Hyvä juttu sekin. Hiljattain tuli automaatti myös Lähderannan S-markettiin. Menin Postin sivulle ohjaamaan pakettini Lähderannan automaattiin. Sivulla voi pyytää lähimmistä automaateista listan postinumerolla. Annoin Lähderannan postinumeron. Valittavaksi tuli lista automaateista ympäri Espoota ja osaa Helsinkiä, mutta ei Lähderannan automaattia. Annoin Postille palautetta.

"Ohjaisin pakettini S-market Lähderantaan, mutta ei sitä ei ole vaihtoehdoissa postinumerolla 02720."

Ja Posti vastasi.

Hei!

Kiitos yhteydenotostasi, joka koski S-market Lähderannan Smart pakettiautomaattia.

Kirjauduttuasi "Omat palvelut" verkkopalveluumme, kirjoita pakettiautomaatin hakusanaksi Espoo. Saat vaihtoehdoiksi kaikki Espoossa sijaitsevat Smart pakettiautomaatit ja voit valita haluamasi automaatin.

Ystävällisin terveisin

Tuija Pulju

No just joo.  Sensijaan että tutkisivat, mikä ongelma heidän järjestelmässään on, viittaavat että minä olen hölmö. Onhan se vastaajalle paljon helpompaa. En mennyt kokeilemaan heidän konstiaan. Vika on joka tapauksessa olemassa, koska postinumerolla ei löydy, kuten pitäisi.

Vähän myöhemmin tilasin tavaraa verkkokaupasta. Siellä oli mahdollisuus valita pakettiautomaatti aiva vastaavalla tavalla kuin Postin palvelussa. Annoin Lähderannan postinumeron. Sivu tarjosi kaikkia muita aivan samalla tavalla, kuin Postin palvelu. Kokeilin hakea sanalla "Espoo". Sama juttu. No, valitin Postille vastaamalla saamaani mailiin.

Hyvä Posti

Asiakas ei ole aina väärässä. Kun asiakas sanoo, että ei toimi, voisi tarkistaa, toimiiko.

Tilasin juuri tuotteita verkkokaupasta, jossa voi valita Postin pakettiautomaatin.
Lähderannan S-arketin automaattia ei saa näkyviin valinnalla espoo, ei liioin valinnalla
02720, joka on Lähderannan postinumero. Jouduin ohjaamaan paketin Leppävaaraan.

Ei ihme, että en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan pakettia Lähderannan automaatista.

Alpo Tiilikka

Ja Posti vastasi.

Hei!

Kiitos vastauksestasi.

Ikävä kuulla, ettei Lähderannan Smart-posti automaattia ole löytynyt käyttämäsi verkkokaupan listalta.

Meillä Postilla on käytössä Paketin ohjauspalvelu. Paketin ohjauspalvelun avulla voit valita, mistä noudat verkkokaupasta tilaamasi paketit. Voit tehdä Paketin ohjauksen Lähderannan Smart-automaattiin verkkopalvelussamme osoitteessa https://www.posti.fi/omatpalvelut/ . Verkkopalveluumme voit kirjautua verkkopankkitunnuksillasi, Postin käyttäjätunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla ja lukijalla.

Jotta Paketin ohjauspalvelu toimii, täytyy seuraavat kolme ehtoa täyttyä:
- lähettäjän tulee käyttää sähköistä ennakkoilmoitusta paketin seurannassa
- postinumeron paketin päällä tulee olla sama kuin kotipostinumerosi, jos paketin päällä on esim. noutopisteen postinumero ei paketin ohjauspalvelu tunnista lähetyksesi siirtoa
- lähetyksessä tulee olla sama matkapuhelinnumero kuin paketinohjauspalvelussa on kerrottu.

Ystävällisin terveisin

Tuija Pulju


Käskevät minun menemään siihen palveluun, jonka toimimattomuudesta olin aiemmin valittanut ja joka kirjeenvaihto oli mailini häntänä. Ei kai kukaan ihminen toimi tällä tavalla. Epäilen vahvasti, että "Tuija Pulju" on tietokoneohjelma, joka etsiin tekstistä avainsanoja ja päräyttää sitten vakiovastauksen.

Voi hyvä Posti. Kertokaa minulle, miten voin käyttää Lähderannan pakettiautomaattia. Siis kertokaa sellainen tapa joka toimii.

Fiskarsissa

Kävimme Fiskarsissa taas kerran, kuten melkein joka vuosi. Paljon ei ollut muuttunut. Se on hyvä. Vähä muutos oli sekin hyvään suuntaan. Parkkipaikka oli kasvanut. Se lienee välttämätöntä. Parkkipaikan vieressä oli uusi hieno leikkipaikka. Mainio juttu pienten lasten vanhemmille.

Ravintola Kuparipaja. Se sijaitsee hienolla paikalla, kosken vierellä. Ruoka oli todella hyvää. Palvelu taas oli kylmää, melkeinpä ynseätä. Onko pakko katsoa poispäin jo, kun on asettamassa lautasta pöydälle? Asiakkaan kiitoksen vastaanotti tarjoilijan selkä. Maksamista sai odotella pitkään, mutta niinhän asia on melkein joka paikassa.

Näyttelyt: Kommentoikoon se, joka taidetta ymmärtää. Virkistävää joka tapauksessa.

Kaupat: Fiskarsin omat myymälät tietysti. Siistit ja tuotteet hyvin esillä. Muissa mukava kokoelma suomalaista käsityötä. Mutta mutta. Siinä keltaisessa kivitalossa haisi home. Ja se haisi myös sieltä ostetuissa tavaroissa. Näin on ollut jo aikaisempinakin vuosina. Kuinka niin voi olla? Eivätkö myyjätkin sairastu?

Yhteenveto: Ensi vuonna uudestaan.